Orpon hallitus saatiin kasaan ennätyspitkän väännön jälkeen ja sen rivit on lähteneet rakoilemaan ennätyslyhyen yhteiselon jälkeen. Ensimmäinen ministeri on jo eronnut ja hallituksen toimintakyky on jo nyt hyvin kyseenalainen.
Myrskyisiä aikoja lienee luvassa myös tulevaisuudessa. Hallitusohjelmassa leikataan suomalaisten julkisista palveluista ja tuista noin kolme miljardia. Se on ennen kuulumattoman suuri summa ja esimerkiksi perussuomalaiset ovat jo ennen vaaleja ilmoittaneet, etteivät he suostu leikkaamaan suomalaisten palveluista.
Eniten hallitus pyrkii leikkaamaan sosiaali- ja terveyspalveluista. Niihin kohdistetaan 1,4 miljardin leikkaukset. Se tarkoittaa väistämättä kovia aikoja sairaalle suomalaiselle ja alalla työskentelevälle Sari Sairaanhoitajalle.
Suurimpien leikkausten kohdistaminen valmiiksi hankalassa tilanteessa olevaan terveydenhuoltoon on kova arvovalinta. Hyvinvointialueiden budjetit ovat valmiiksi alijäämäiset, jonot pitkiä ja pula työntekijöistä on valtava. Suomalaisten terveyttä tärkeämpää on Orpon hallitukselle bensan pumppuhinta ja kaikkein parhaiten toimeentulevien verohelpotukset.
Leikkausten likaisen työn Orpon hallitus jättää meille hyvinvointialueiden päättäjille. Massiiviset säästöt tarkoittavat väistämättä, että palveluverkkoa joudutaan karsimaan ja palveluita lakkauttamaan. Mitään työkaluja Orpon hallitus ei tarjoa säästöjen toteuttamiseksi, vaikka muuten hallitusohjelma on paikoin mikromanageeraavan tarkka sote-vaatimuksissaan.
Sen sijaan hallitusohjelma listaa kaupanpäälle kymmenittäin yleviä tavoitteita, jotka hyvinvointialueilla tulisi saavuttaa. Pitäisi purkaa hoitojonot, houkutella massoittain uusia työntekijöitä, lisätä palveluiden saatavuutta sekä tehdä noin miljoona muuta asiaa koko ajan pienemmällä rahamäärällä.
Etenkään hoitajapulan ratkaisemiseksi hallitus ei tee oikeastaan mitään. Hallitusohjelmassa toki haaveillaan hoitajapulan ratkaisemisesta, mutta tarjotaan lääkkeeksi lykkäystä hoitajamitoitukseen, lisää perusteettomia määräaikaisuuksia ja palkattomia sairauspoissaoloja, joilla tulee olemaan karmea vaikutus sote-alan vetovoimalle.
Kuvaavaa on, että hallituksen uusi sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) sanoutui välittömästi hallitusohjelman kirjauksista.
Annan hallitukselle tunnustusta siitä, että se sentään myöntää edellisen hallituksen aikaansaaneen sote-uudistuksen tuovan ”hyviä mahdollisuuksia palvelujärjestelmän kehittämiseen”.
Nyt palvelujärjestelmää pitäisi nimenomaan lähteä kehittämään. Se on hankalaa, jos energia menee siihen, että hyvinvointialueilla räpiköidään pinnalla pysyäkseen.
Valitettavasti hallitusohjelma ei heitä pelastusrengasta vaan tarjoaa lisää painolastia.
Kirjoitus on julkaistu alunperin 11.7.2023 Vantaan Sanomissa