Ovatko suomalaiset patalaiskoja lusmuilijoita, jotka elävät mieluiten minimitoimeentulolla ja ryhtyvät tekemään töitä vasta, kun heidät ajetaan nälkiintymisen partaalle?
Hallitusohjelman työosion kirjausten perusteella tämä vaikuttaa olevan konservatiivihallituksen ajatus suomalaisista. Itselleni suomalaiset ovat aina näyttäneet velvollisuudentuntoiselta ja ahkeralta kansalta, joka tekee työtä isommin mukisematta oman ja yhteisen edun eteen. Olen aina ajatellut, että suo, kuokka ja Jussi kuvaa juuri oikein suomalaista työnteon tärkeyden mentaliteettia.
Hallitus ei kuitenkaan näytä ajattelevan näin. Näyttää pikemminkin siltä, että Orpolle ja Purralle on tärkeintä tarjota suomalaisille porkkanan muotoista keppiä ilman ymmärrystä toimenpiteiden seurauksista. Orpon ja Purran esiintyminen eilen A-Studiossa osoitti karulla tavalla, miten pihalla hallituksen pääarkkitehdit ovat suomalaisten arkitodellisuudesta sekä siitä, millaisia seurauksia hallitusohjelman kirjauksilla on.
Orpon ja Purran tarjoama keppi monin paikoin vähentää työnteon kannustimia. Esimerkiksi sosiaalitukien suojaosuuksien poistaminen aiheuttaa sen, ettei lyhyitä työjaksoja tai osa-aikatyötä ole kannattavaa ottaa vastaan. Hallitusohjelmaan on esimerkiksi kirjattu näin: ”Työelämässä on edelleen liian jyrkät rajat esimerkiksi kokoaikaisen työssäolon ja työttömyyden välillä”. Nyt nämä rajat jyrkkenevät entisestään. Sosiaaliturvaa tulisi kehittää suuntaan, jossa aina – siis aina – kannustetaan vähäiseenkin työntekoon.
Ymmärrän kyllä tarpeen työllistää ihmisiä, lisätä työnteon kannustimia ja uudistaa kohta lähes satavuotta vanhoja työelämän rakenteita. Uudistamista ei kuitenkaan pidä tehdä niin, että työntekijöiden oikeuksia heikennetään yksipuolisesti. Hallitus käytännössä vain ja ainoastaan heikentää työntekijöiden työsuhdeturvaa. Tätä se kutsuu ”siirtymäksi kohti pohjoismaista mallia”, mutta muista Pohjoismaista on valittu vain rusinat pullasta työntekijöiden suojaa heikentäen. Työmarkkinoita pitäisi uudistaa hakemalla työntekijöiden ja työnantajien vallan välille tasapainoa ja luottamusta. Nyt näitä horjutetaan todella todella rajusti.
Muistan esimerkiksi, miten ankarasti etenkin perussuomalaiset vastustivat sote-alan pakkotyölakia – vastustin sitä myös itse. Nyt perussuomalaiset aikovat hallituksessa tehdä pakkotyölaista pysyvän ratkaisun. Ei ole ihme, että hallituksen sisälläkin rivit ovat alkaneet rakoilemaan alle viikon sisällä ohjelman julkaisusta.
Uusi sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuso (ps.) ilmoitti jo vastustavansa hallitusohjelmaan kirjattua sairaspoissaolojen palkattomuutta. Perussuomalainen kaupunginvaltuutettu tylytti mediassa pari päivää sitten puoluettaan työntekijöiden oikeuksien polkemisesta ja hyvinvointivaltion romuttamisesta. Olen näiden perussuomalaisten kanssa täysin samaa mieltä – hallituksen työehtojen ja sosiaaliturvan rajuja heikennyksiä ei voi hyväksyä.
Kehuja hallitukselle annan työohjelman tasa-arvo-osasta. Siellä on todella paljon työelämän tasa-arvoon liittyviä kirjauksia, joita me Vihreät olemme olleet panemassa jo toimeen, ja joita hallitus nyt seuraa tai jatkokehittää. Esimerkiksi perhevapaiden tasaisempi jakautuminen ja maahanmuuttajanaisten työllisyyden parantaminen ovat monilla tavoin tärkeitä tavoitteita, joilla on laajoja yhteiskunnallisia vaikutuksia.