Tässä kirjoituksessa tarkastelen Orpon tulevan hallituksen hallitusohjelman talousosiota (sivut 9-18 ja liitteet A, B, C ja D).
Kokoomus on käytännössä saanut läpi kaikki puolueen ja kokoomuksen etupiirien tavoitteet julkiselle taloudelle. Perussuomalaiset (Riikka Purra) puolestaan vakuutti ennen vaaleja, ettei se ”suostu leikkaamaan suomalaisille tärkeistä palveluista ja sosiaaliturvasta”. Nyt niistä leikataan jopa yli kolme miljardia euroa – arviolta yli 80% leikkauksista tulee näistä kohteista, joihin ei pitänyt koskea. Ovatko perussuomalaiset nukkuneet neuvotteluissa vai miten tämä on mahdollista?
Se ei ollut yllätys, että julkista taloutta tasapainotetaan. Kaikki puolueet jakoivat tämän näkemyksen jo ennen vaaleja. Keinot julkisen talouden tasapainottamiseen ja uudet menolisäykset ovat kuitenkin hyvin kyseenalaisia ja todennäköisesti myös hyvin haitallisia pitkän aikavälin talouden kestävyyden ja yhteiskunnan vakauden kannalta.
Kaikista maailman menokohteista hallitus näyttää valinneen kärkihankkeekseen bensan hinnan. Se olisi voinut valita koulutuksen, terveyden, hoitajapulan korjaamisen, lapsiköyhyyden torjunnan tai jonkun muun tuhat kertaa tärkeämmän asian, jolla olisi merkittäviä pitkän aikavälin hyötyjä. Mutta ei, velkaa otetaan tulevien sukupolvien riesaksi ja se tuhlataan bensaan. Velkatilastoja kaunistellaan toki myymällä valtion omaisuutta (sitä ei tietenkään kerrota, mitä myydään).
Kuten yllä todettiin, leikkaukset tehdään suomalaisille tärkeistä palveluista, joihin perussuomalaisten mukaan ei saanut koskea. Miljardeja olisi ollut leikattavissa esimerkiksi kilpailulle ja ympäristölle haitallisista yritystuista. Kokoomuksen eturyhmiä ei kuitenkaan näihin talkoisiin otettu mukaan ja lystin maksajiksi joutuvat siksi nyt inflaation ja nousevien korkojen kanssa kamppailevat tavalliset suomalaiset. Kaverikapitalismi kukoistaa eikä pro market -henkisyyttä tässä talousohjelmassa ole tippaakaan.
Tulevaisuuden sukupolvien kannalta ehkä merkittävin asia on eläkeuudistus. Sen hallitus aikoo ulkoistaa osittain työmarkkinaosapuolten ongelmaksi. Vastuunpakoilu alkaa siis heti ohjelman ensisivuilla.
Sen hallitus sentään myöntää, ettei talouden tilanne ole edellisen hallituksen kriisinhoitomenojen syytä. Ohjelma toteaa aivan selvästi, että talouden heikko tilanne on 15 vuoden tulos, josta muuten kokoomus on ollut suurimman osan aikaa itse hallitusvastuussa.
On talouspuolella hyviäkin juttuja. Meidän vihreiden peräänkuuluttamia raideinvestointeja tullaan tekemään ja esimerkiksi kotikuntani Vantaan ratikalle annetaan sopimusten mukainen valtionrahoitus. Hallitus myös jatkaa edellisen hallituksen aloittamaa veronkierron torjuntaa (vaikka kirjaukset ovat paikoin aika lepsuja) ja verotuksen digitalisointia. Omistajaohjaukseen on ehkä myös viimein tulossa pitkän aikavälin strategia ja selkeä linja sille, miten veronmaksajien omaisuudesta tulisi pitkällä aikavälillä pitää huolta– tätä olen peräänkuuluttanut itse jo pitkään, hyvä!