Hoitajapula on kaksinkertaistunut kahdessa vuodessa. Lähi- ja sairaanhoitajista on tällä hetkellä 25 000 ammattilaisen vaje. Osissa Suomea hoitajapula on jopa viisinkertaistunut parissa vuodessa.
Kun keväällä hoitajajärjestöt suunnitteli kahden viikon pituista 25 000 työntekijän lakkoa, alkoi ministeri Aki Linden laatimaan pakkotyölakia, jottei potilasturvallisuus vaarantuisi. Nyt kun työnantajapuoli laiminlyö turvallisuuden ihan vastaavalla mittakaavalla, kovin vähän löytyy kiinnostusta.
Milloin me Suomessa heräämme siihen, että olisi viimein aika vaihtaa itsetulostettavat kiitoskortit, Finlandiatalon juhlavalaisut ja puheet kutsumustyöstä sellaiseen palkkaan ja työoloihin, joilla hoitajapula ratkeaa?
2030-luvulle tultaessa meiltä eläköityy vielä kymmeniä tuhansia hoitajia lisää. Silti päätöksenteossa ei näy häivähdystäkään kiireellisyydestä. Osa puolueista väläyttää tuleville vuosille jopa miljardiluokan leikkauksia sosiaali- ja terveydenhuoltoon, joka valmiiksi pyristelee pitääkseen pään pinnalla. Ei vain voi ymmärtää.
Edelleen Suomessa maalataan kuvaa, ettei meillä ole varaa tehdä niitä toimenpiteitä, jotta hoitajapula saataisiin ratkaistua. Tätä retoriikkaa harrastetaan erityisesti suunnasta, jonka mielestä parhaiten toimeentulevan kansanosan verotusta tulee keventää miljardiluokan verohelpotuksilla. Kyllä siis meillä on varaa laittaa myös terveydenhuolto kuntoon, jos laitamme sen prioriteettilistan kärkeen. Sen sijaan meillä ei ole varaa jättää ihmisiä hoitamatta – se jos mikä käy kalliiksi ja nopeasti.