Eilen kerrottiin Britanniassa tehdystä nelipäiväisen työviikon kokeilusta. Kokeilu oli jättimenestys. Lyhyempi työviikko lisäsi työntekijöiden psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia, vähensi poissaoloja ja lisäsi sitoutumista työpaikkaan.
Ja kaiken lisäksi lyhyempi työaika paransi tuottavuutta niin paljon, että työntekijät saivat enemmän aikaan neljässä päivässä kuin viidessä. Ei ihme, että 90 % yrityksistä aikoo jatkaa lyhyemmällä työviikolla.
Työajan lyhentämiselle on olemassa vankat taloustieteelliset perusteet. Suomalaisten työn tuottavuus on noussut reilun sadan vuoden aikana 17-kertaiseksi. Toisin sanoen saamme aikaan saman alle päivässä kuin ihmiset 100 vuotta sitten viikossa.
No miksi sitten teemme kuitenkin edelleen lähes yhtä paljon töitä kuin ihmiset 4-5 sukupolvea sitten? Koska olemme ulosmitanneet tuottavuuden kasvun vapaa-ajan sijaan nousseena elintasona, kulutustavaroina, lomamatkoina ja esimerkiksi kalliina harrastuksina.
Esimerkiksi suomalaisten reaalinen ansiotaso on noussut 1960-luvulta 2,8-kertaiseksi. Se tarkoittaa, että tyytymällä 1960-luvun vähän vaatimattomampaan elämään ilman älypuhelimia ja suoratoistopalveluita, joutuisi tekemään vain kaksi päivää töitä ja elintaso olisi sama kuin 1960-luvulla kuusi päivää viikkoa työskennelleellä suomalaisella.
Oliko 1960-luvun Suomessa kurjaa? No ei varsinaisesti. Elintasossa onkin pitkälti kyse tottumuksesta. Nykyinen elintaso tuntuu varmasti monesta meistä melko edistykselliseltä. Mutta on varmaa, että 50 vuoden päästä nykyelintaso tuntuu surkealta, jos jatkamme tehokkuuden ulosmittaamista ansiotason nousuna.
Riittävää elintasoa tulisi kuitenkin pohtia, koska planeetan kestokyvyn rajat ovat jo tulossa vastaan. Luonnon, ilmaston ja ympäristön kannalta tuottavuuden ulosmittaaminen vapaa-aikana olisi suotuisaa.
Toinen syy, miksi työajan lyhentämisen mahdollisuuteen tulisi varautua, on juuri nyt tapahtuvat teknologisen kehityksen superharppaukset. Jokainen, joka on kokeillut esimerkiksi ChatGPT:tä varmaan ymmärtää, miten tehokkaasti monet luovaakin ajattelua vaativat työt voidaan aivan kohta hyvin todennäköisesti tehdä. Tuottavuus tulee nousemaan monilla aloilla vielä rajusti ja teknologinen murros on vasta alussa.
Suomessa pitäisi uskaltaa tehdä useammin erilaisia yhteiskunnallisia kokeiluita. Britannian työaikakokeilu on niin rohkaiseva, että sitä voisi kokeilla meilläkin. Suomessa tehdään meidän länsieurooppalaisiin verrokkeihin nähden paljon vuosityötunteja. Ehkä meilläkin työajan lyhennys voisi olla samanlainen menestys kuin Briteissä.