Myös meillä Suomessa on ymmärrettävästi noussut kohu USA:n korkeimman oikeuden aborttipäätöksestä. Samaan aikaan ei pidä unohtaa, että myös Suomen oma aborttilainsäädäntö on hyvin huonolla tolalla. Meillä on aborttilainsäädäntönä Euroopan tiukimpiin kuuluva 1970-luvun ummehtunut jäänne ja se tulee uudistaa.
Kun lähes kaikkialla muualla Euroopassa abortin saa omalla ilmoituksellaan tiettyyn raskausviikkoon asti, joutuu abortin haluava Suomessa perustelemaan toiveensa terveydenhuollossa ja aborttiin on anottava lupa. Abortin saamiseksi tarvitaan tyypillisesti kahden lääkärin aborttia puoltava lausunto.
Suomen aborttilaki antaa siis lääkärille mahdollisuuden arvioida keskeytystä pyytävän perusteluiden pätevyyttä. Toisin sanoen lääkärillä on mahdollisuus pyrkiä vaikuttamaan aborttipäätökseen. Vaikka lääkärit eivät yleensä hiillosta abortinhakijaa päätöksestään, on meillä raportoitu tilanteista, joissa lääkäri on pyrkinyt aborttivakaumuksensa mukaiseen vaikuttamiseen ja abortin estämiseen. Tiedämme kaikki, että esimerkiksi eduskunnan äänekkäin aborttivastustaja on ammatiltaan lääkäri.
Mielestäni on täysin selvää, että abortin tulisi olla vain ja ainoastaan raskaaksi tulleen asia. Ei lääkärin, ei Valviran viranhaltijan tai kenenkään muunkaan. Me emme tarvitse yhtään turhaa veronmaksajien rahoja ja erikoissairaanhoidon resursseja kuluttavaa byrokratiaa vaikeuttamaan aborttia, mikäli sen joku haluaa tehdä. Kukaan ei hyödy mitenkään siitä, että aborttia toivovaa kiusataan juoksuttamalla häntä luukulta toiselle.
Suomen tiukka laki ei myöskään ole vähentänyt aborttien määrää. Monessa maassa, jossa laki on selvästi omaamme vapaampi, tehdään paljon vähemmän abortteja (mm. Hollannissa). Aborttilaki on surkea väline raskaudenkeskeytysten vähentämiseen. Jos ja kun haluamme vähentää aborttien määrää, on jatkettava tinkimätöntä työtä valistuksen ja ehkäisyn eteen esimerkiksi tarjoamalla tutkitusti toimivaa maksutonta ehkäisyä.