Orpon ja Purran hallitus on asettanut seuraavat talouspolitiikan päätavoitteet: 1) talouden tasapainottaminen 2) työllisyyden parantaminen 3) talouskasvun edistäminen 4) hyvinvointipalveluiden turvaaminen.
Toistaiseksi nämä kaikki ovat kehittyneet hallituksen ohjauksessa huonompaan suuntaan hallituskauden alun tilanteesta. Purra ja Orpo tekevät jopa yli kaksi kertaa suurempaa alijäämää kuin edellinen hallitus. Velkaa Orpo ja Purra tulevat ottamaan tällä vaalikaudella nykyarvioiden mukaan yli 50 miljardia.
Hallitus lupasi myös 100 000 uutta työpaikkaa. Tällä hetkellä kuitenkin kasvaa työttömyys, joka on lisääntynyt on noin 60 000-100 000 henkilöllä Marinin kauden lukemista. Purran ministeriö ennusti viime vuonna tähän aikaan vahvaa 1,2% kasvua, joka on muuttunut -0,5% supistumiseksi. Hallituksen kasvuinvestoinnit koostuvat lähinnä teiden asfaltoinnista (mikä ei ole itsessään huono asia, mutta ei se kasvutoimi ole) ja yksityislääkärikäyntien tukemisesta kela-korvauksilla (mikä on aivan järjetön toimi eikä sen pitäisi luokittua investoinniksi).
Tarvitseeko hyvinvointipalveluiden kehityksestä Orpon ja Purran saksikäsittelyssä edes mainita? On hyvin orweliliaista hyvinvointipalveluiden ”turvaamista” leikata palvelut pisteeseen, jossa edes lakiin kirjattuja palveluita ei pystytä enää tuottamaan. Hyvinvointivaltio ei pelastu sillä, että se romutetaan.
Moni saapuu ehkä taas puolustamaan Orpon ja Purran velkavuorta, työttömyyden kasvua, talouden supistumista ja hyvinvointipalveluiden alasajoa korkomenoilla, Marinilla ja ties millä. Fakta on kuitenkin se, että Orpo ja Purra ovat osaltaan itse aiheuttanut kierteen, jossa jokainen leikkaus aiheuttaa talouden anemiaa ja uutta leikkauspainetta. Ja näin kierre on valmis.
Tietenkin kotimainen kysyntä tukahtuu, kun leikkaukset kohdistetaan niihin, jotka kuluttavat muutenkin kaikki tulonsa. Ei ole myöskään ihme, että kasvu ei lähde vauhtiin, kun kotimaassa talous sakkaa eikä luottamusta parempaan synny. Nämä virheet on tehty Suomessa ennenkin ja taloustiede varottaa niistä myös.
Ehkä nämä hallituksen talouspolitiikan madonluvut herättävät Orpon ja Purran viimein siihen, ettei kaikki viisaus asu heissä?