Tällä kertaa kyse on 600 euron kertakorvauksesta, joka korona-aikana taudille altistuneille hoitajille luvattiin työehtosovun yhteydessä.
Tästä on kuitenkin nyt syntynyt lihava riita. Kertakorvauksen ulkopuolelle on jätetty tuhansia hoitajia, joille korvauksen oletettiin kuuluvan. Työnantajat ovat tulkinneet sovittua mahdollisimman tiukasti oman etunsa mukaan. Korvausta ei ole esim. saaneet edes koronanäytteitä ottaneet henkilöt.
Eipä ole ihme, että hoitajilla on jälleen kerran petetty fiilis. Eikä tämä ole ennenkuulumatonta. Siitä ei ole kuin reilu vuosi, kun HUS lupasi työvoimapulasta kärsivien osastojen hoitajille kertapalkkiot ja sitten perui ne. Onko millään muulla alalla työntekijöiden kohtelu näin käsittämättömän huonoa?
Me tiedämme, että Suomessa on huutava pula hoitajista. Mutta silti kerta toisensa jälkeen me kohtelemme hoitajia törkeän epäoikeudenmukaisesti. Ihmetteleekö joku vielä, miksi alan veto- ja pitovoima on niin huono? Voisiko edes joskus asioita tehdä ja tulkita siten, että hoitajien ja alan etu olisi ykkösprioriteetti?
Vantaan ja Keravankin alueella oli sotkua koronakorvausten kanssa, mutta saimme selvitettyä ainakin palveluasumisen hoitajien kertakorvaukseen liittyvän sotkun. Valtakunnalliselle linjalle mekään emme voi mitään. Myös toissavuotiset HUS:n lupaamat ja myöhemmin perutut palkkiot onneksi myös lopulta maksettiin. Tein itse todella kovaa lobbaustyötä HUS:n hallituksen suuntaan, että palkkioiden peruuttaminen peruutettiin.
Suomessa on ihan pakko ottaa lusikka kauniiseen käteen ja alkaa kohtelemaan terveydenhuoltoa ja sen työntekijöitä ykkösprioriteettina, jos haluamme purkaa hoitojonot ja esimerkiksi lopettaa sydänsairaiden pikkulasten lennättämisen hoitoon ulkomaille.
Jos tulen valituksi eduskuntaan, on ylivoimaisesti tärkein missioni pitää huoli siitä, että hoitojonot, itsetulostettavat kiitoskortit ja Finlandiatalon juhlavalaisut vaihtuvat riittävään rahoitukseen ja työolojen paranemiseen. Hoitajapula ja terveydenhuollon kriisi on pakko ratkaista, jotta tämän maan ihmisillä säilyy terveys, työkyky ja onnellisuus.
Kyse on tämän maan kohtalonkysymyksestä.
Työnantaja ratsastaa aivan härskisti ja liikaa hoitajien tunnollisuudella, ja sillä, että hoiva-ala on kuitenkin kutsumusammatti, eikä siitä etuoikeustyöstä tarvitse maksaa sen kummoisempaa palkkaa. Ei muuta kun kova kovaa vastaan: sovitaan päivämäärä, josta eteenpäin sisällä olevat potilaat hoidetaan ja kotiutetaan, mutta yhtään ainutta uutta potilasta ei oteta sisään. Tilanteesta valittavat ohjataan valitusten oikeiden kohteiden luokse. Tätä jatketaan, kunnes palkka-asioissa on saavutettu oikeudenmukainen ja kohtuullinen ratkaisu.