Tänään on Suomen ylikulutuspäivä.
Se tarkoittaa sitä, että meidän osuus maapallon uusiutuvista luonnonvaroista on tältä vuodelta kulutettu loppuun. Luonnonvarojen suhteen me elämme siis 300 % yli varojemme.
Miettikää, jos eläisimme julkisen talouden osalta yhtä leväperäisesti 300 % yli varojen. Se tarkoittaisi, että ottaisimme joka vuosi yli 200 miljardia uutta velkaa. Sitä pidettäisiin apokalyptisena katastrofina. Luontoresurssien suhteen emme kuitenkaan ole puoliksikaan yhtä huolissamme, vaikka käsillämme voi ihan todellisuudessa ollakin apokalyptinen katastrofi.
Silti meillä Suomessa on vahvasti vallalla mantra, että täällä tehdään jo aivan tarpeeksi. Totuus on, että ei tehdä. Jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvittaisiin neljä maapalloa. Muutoksia on pakko tehdä. Me emme voi ulkoistaa Kiinan ja Intian vastuulle esimerkiksi sitä, että maamme luonnon monimuotoisuus hupenee ja lajien uhanalaisuus kiihtyy hälyttävällä vauhdilla.
Eikä tässä ole tarvetta syyllistää yksittäisiä suomalaisia, jotka yrittävät keskellä inflaatiota pärjätä ruoka- ja sähkölaskujen kanssa. Suomessa tarvitaan systeemitason muutoksia, jolla luonnonvarojen kulutus ja päästöt saadaan laskuun. Poliitikkojen pitää varmistaa, ettei poliittisilla päätöksillä aiheuteta lisää ympäristökuormitusta ja luontoresurssien liikakäyttöä.
On esimerkiksi täysin absurdia, että tuemme veronmaksajien varoilla ympäristölle haitallisia toimia, kuten fossiilisten polttoaineiden käyttöä, yhteensä 3.6 miljardilla eurolla joka ainoa vuosi ja voimistamme tällä sekä ekologista että julkisen talouden kestävyysvajetta. Myös esimerkiksi kiertotalous on vielä aivan lapsenkengissä ja sitä voisi helposti edistää poliittisella ohjauksella.
Aivan kuten taloudessa, myöskään luontovarojen suhteen me emme voi elää yli varojen. Meillä ei ole neljää maapalloa. On vain yksi maapallo ja sen on riitettävä.