Suomen huumausainepolitiikka on epäonnistunut surkeasti. Joka viikko viisi ihmistä kuolee huumeisiin – moni kuolleista on hyvin nuoria. Alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Suomen tilanne on Euroopan synkin.
Meillä huumepolitiikka on onnistunut lähinnä kahdessa asiassa: 1) täyttämään putkat ja vankilat 2) aiheuttamaan lisää ongelmia. Jos haluamme parempia tuloksia, meidän pitäisi tehdä oikeastaan kaikki juuri päinvastoin kuin nyt teemme.
Surullisinta on, että tiedämme oikein hyvin, millä keinoilla voisi vähentää haittoja. Esimerkiksi käyttöhuoneet ja mm. kannabiksen käytön rangaistavuudesta luopuminen toimivat tutkitusti. Kuitenkin vaalikoneiden perusteella enemmistö poliitikoista haluaa jatkaa nykyisellä katastrofaalisella rangaistuslinjalla, joka aiheuttaa ongelmia ja lisää veronmaksajien kustannuksia.
Osa nykyisistä päättäjistä jopa pitää Suomen politiikkaa onnistuneena. Kannabista koskevan kansalaisaloitteen käsittelyssä todettiin: ”lakivaliokunta pitää Suomen huumausainepolitiikan linjauksia suhteellisen onnistuneina.” Käsittämätöntä.
Millaisessa todellisuudessa päättäjät elävät, jos onnistumisena pidetään Suomen kärkitilaa nuorten huumekuolemissa, kovien huumeiden käytön rajua lisääntymistä 2010-luvulla, rajusti lisääntyneitä yliannostustapauksia ja tasaisen synkkää pistosinfektiotilannetta – kuten HIV- sekä B- ja C-hepatiittitartuntoja?
Olen työskennellyt korvaushoidossa ja matalan kynnyksen päihdepalveluissa ja päässyt näkemään konkreettisesti, miten surkeita tuloksia Suomen rangaistusperusteinen huumausainepolitiikka tuottaa. Kun huumeet ovat ottamassa ihmisestä vallan, mahdollisimman kova rangaistus on varmasti typerin keino puuttua tilanteeseen. Eniten meillä on tehtävää siinä, että yhä harvempi ajautuisi tilanteeseen, jossa huumeet ylipäätään ottavat vallan.
Albert Einstein on sanonut: ”Hulluutta on tehdä asiat aina samalla tavalla ja toivoa, että lopputulos olisi erilainen. Jos haluat erilaisia tuloksia, älä tee samaa asiaa joka kerta”. Suomessa vuodesta toiseen härkäpäisesti jatketaan kovien rangaistusten linjalla ja kuvitellaan sen tuottavan parempia tuloksia, vaikka kaikki asiantuntijatieto sanoo päinvastaista.
Suomessa pitäisi lopettaa välittömästi moralistinen ja haittaa aiheuttava rangaistusperusteinen huumausainepolitiikka, joka estää ihmisiä saamasta apua ja tuottaa lähemmäs puolen miljardin kustannukset veronmaksajille. Sen sijaan meidän pitäisi ottaa käyttöön inhimillinen ja ennaltaehkäisevä lähestymistapa, jota suosittelevat asiantuntijat ja jolla on saatu erinomaisia tuloksia muualla.