Viimeiset päivät on ihmetelty sitä, kun media on kertonut, kuinka Suomi hyljeksii ulkomailta tänne töihin ja opiskelemaan tulleita. Viikonloppuna Helsingin Sanomat uutisoi Suomessa sairaanhoitajan tutkinnon hankkineen ja korona- ja tehohoitajana toimineen mongolinaisen karkotustapauksesta. Hän muutti lopulta pois Suomesta. Tänään uutisoitiin, kuinka kvanttialgoritmien parissa työskentelevä kolumbialaismies ei puolestaan saanut oleskelulupaa ja muutti siksi lopulta Saksaan.
Viimeisen vuoden aikana on silmiini osunut myös muita karkotuspäätöksen saaneita sote-työntekijöitä, oleskelulupa-asioiden kanssa kamppaillut pääomasijoittaja sekä kemistiksi valmistunut ”liian ahkera” ruokalähetti, joka haluttiin karkottaa ”liian suurien” tulojen vuoksi.
Valitettavasti ainakaan minua tällaiset tapaukset ei ihmetytä yhtään. Suomi ei nimittäin ole kovinkaan vastaanottava yhteiskunta, jossa ulkomaalaisen olisi helppo tehdä töitä ja sopeutua.
Usein selittelemme, että syy Suomen huonolle houkuttelevuudelle on ilmastossa, verraten huonoissa palkoissa tai esimerkiksi syrjäisessä sijainnissa. Suurin syy huonolle houkuttelevuudelle löytyy kuitenkin ihan vain omista toimintamalleistamme ja suhtautumisestamme ulkomaalaisiin muuttajiin.
Olemme luoneet Suomeen ilmapiirin ja rakenteet, jossa minkäänlainen Suomeen muuttaminen ei ole houkuttelevaa. Virkakoneisto yrittää samoilla työkaluilla yhtä aikaa toteuttaa kahta vastakkaista tavoitetta: torjua osaa tänne suuntautuvasta muuttoliikenteestä ja samalla pyrkiä tekemään osasta muuttoliikenteestä mahdollisimman sujuvaa. Jompikumpi tavoite kärsii varmuudella. Maahanmuuttoviraston umpisurkeat työssäkäyvien ulkomaalaisten karkotus- ja lupien epäämispäätökset ovat tästä hyvä esimerkki.
Suomessa ei myöskään suoraan sanottuna aina suhtauduta kovin suopeasti muualta tulleisiin. Ei auta, että tänne muuttaneella on nuhteeton tausta ja vilpitön halu rakentaa tätä yhteiskuntaa paremmaksi. Täysin ansiotonta lokaa tulee joka tapauksessa – ja paljon. Jokainen voi käydä esimerkiksi toteamassa lähes joka ikisestä Facebook-julkaisustani, kuinka ihmiset julkisesti toivovat minun pakkaavan kamani ja poistuvan Suomesta. Täysin vastaavaa ulkomaalaisvastaisuutta raportoivat myös aivan liian monet muut tänne muuttaneet.
Eikä kyse ole vain mikrotason nihkeästä suhtautumisesta. Suomen kolmanneksi suosituimman puolueen, perussuomalaisten puheenjohtaja on viimeksi alle viikko sitten kertonut vastustavansa kaikkea työperäistä maahanmuuttoa. Voitte kuvitella, mitä tekee pitovoimalle se, kun yhteiskunta ympärillä kertoo jatkuvasti, ettei sinua oikeasti edes haluta tähän maahan.
Suomessa on luotu myös aktiivisesti illuusiota, että tänne muuttaminen olisi helppoa (ja sen jälkeen voisi vain heittäytyä toimettomaksi sosiaaliturvan varaan). Tällaiset väitteet ovat täyttä valhetta. Esimerkiksi perheenyhdistäminen saattaa vaatia tälläkin hetkellä yli 4000 euron kuukausipalkkaa maksavan työn. Edes suomalaisista enemmistö ei ansaitse näin paljoa.
Hyvä puoli tässä on se, että voimme muuttaa asian. Ilmastolle ja sijainnillemme emme voi mitään, mutta voimme pitää huolen siitä, että yhteiskuntana aidosti toivotamme KAIKKI tänne työskentelemään tulevat avosylin vastaan ja teemme tänne muuttamisesta ja kotoutumisesta helppoa.
Se vaatii niin asenne- kuin rakennemuutosta. Joskus kyse voi olla kiinni niinkin pienestä asiasta kuin sosiaalisista edellytyksistä, kuten perheen lasten mahdollisuuksista käydä koulua englanniksi tai ylipäätään oikeudesta tuoda perhe Suomeen myös heikommin palkatussa työssä.
Väestömme vanhenee kovaa, huoltosuhteemme heikkenee samaa tahtia. Tässä maassa pitäisi ihan oikeasti osata nyt päättää, haluammeko olla ulkomaiselle työvoimalle houkutteleva kohde vai jatkammeko tänne haluavien hyljeksimistä ja resurssien hukkaan heittämistä.