Tätä menoa meistä tulee tekoälyn banaanivaltio: maa, joka tarjoilee halpaa tonttia ja edullista sähköä yhdysvaltalaisille tekoälyjäteille ja saa loppupalkaksi muutaman vartijan vakanssin ja jäähdytysputket. Suomalaisten työ, arvonlisä ja niiden mukana verotulot siirtyvät ulkomaisille AI-servereille. Näin tulee käymään, jos emme herää.
Hälyttävintä on hiljaisuus. Tekoälyn uhkakuvista – tai myöskään mahdollisuuksista – ei käydä Suomessa oikeastaan mitään poliittista keskustelua, Atte Harjanteen kaltaisia muutamia valopilkkuja lukuun ottamatta. Samaan aikaan silmiemme edessä etenee uusi teollinen vallankumous, jonka vaikutus työhön, talouteen ja koko yhteiskuntaan on moninkertainen ja vauhti monta kertaluokkaa suurempi kuin millään muutoksella ennen tätä. Suomen vastaus tähän mullistukseen mahtuu kahteen sanaan: ei mitään.
Alkeellista tekoälykeskustelua on käyty lähinnä konesalien vaatiman sähkönkulutuksen kautta. Huoli sähkön riittävyydestä ja hinnasta on aiheellinen. Mutta se on väärä kiista, jos se jää ainoaksi, koska siinä riidellään vuokrasta silloin, kun pitäisi neuvotella omistuksesta. Esimerkiksi Ruotsi ei tyytynyt vuokralaiseen, vaan laittoi teknojätit investoimaan ruotsalaisiin yrityksiin ja osaamiseen. Irlanti houkutteli ensin konesalit ja sitten niiden päälle tuotekehityksen, pääkonttorit ja kymmenet tuhannet työpaikat. Myös Suomen on velvoitettava tänne tulevat jätit rakentamaan tekoälyekosysteemiä yhdessä suomalaisten yritysten, yliopistojen ja julkisen sektorin kanssa. Se on win-win, jossa AI-jätti saa sähkönsä ja Suomi saa uuden aikakauden osaamista, yrityksiä, innovaatioita ja työpaikkoja.
Ja meillä pitää olla tekoälyvisio – mieluusti nyt eikä joskus ensi vaalikaudella. Viro teki tekoälystä valtion ydinhankkeen ja tavoittelee tekoälyvetoista 50 prosentin talouskasvua kymmenen vuoden aikana. Ulkomaisten konesalien banaanivaltiona toimimisella ei tällaisiin naapureiden tavoittelemiin lukuihin päästä.
Ruususen uni on kuitenkin valinta, ei kohtalo – siitä kannattaisi nyt herätä. Jos myymme tässä murroksessa vain maata ja sähköä, myymme samalla tulevaisuutemme tukkuhintaan. Ja ilman visiota katselemme vierestä, kun muut tahot sanelee, miltä maailma näyttää vääjäämättömän tekoälymurroksen jälkeen.