En tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Kokoomuksen kansanedustajien takinkääntö huumausaineiden käyttöhuoneiden kohdalla on saavuttanut jo tragikoomiset mittasuhteet. Esimerkiksi kansanedustajat Henrik Vuornos ja Martin Paasi ilmoittivat eduskuntavaalikoneessa kannattavansa käyttöhuoneita. Kun eduskunnassa oli mahdollisuus tehdä sanoista tekoja, he äänestivät käyttöhuonekokeilua vastaan. Ja nyt, vain pari viikkoa myöhemmin, samat nimet ilmaisevat jälleen vaalikoneessa kannattavansa käyttöhuoneita.
Politiikka ei voi olla pelkkää vaalikoneisiin sopivaa sanahelinää. Kansalaisilla on oikeus odottaa, että heidän edustajansa seisovat sanojensa takana ja tekevät päätöksiä, jotka perustuvat tietoon, eivät mielikuviin tai pelkoon. Huomautin jo eduskuntaäänestyksen jälkeen, että jos kokoomuksen edustajat olisivat pitäneet vaalikonesanansa, Suomessa olisi viimein otettu askel kohti humaanimpaa ja tutkittuun tietoon perustuvaa huumepolitiikkaa moralisoinnin ja stigmatisoinnin sijaan.
Suomen huumausainepolitiikka on epäonnistunut. Joka viikko huumeisiin kuolee viisi ihmistä. Moni heistä on nuori, ja alle 25-vuotiaiden huumekuolemissa Suomi on Euroopan synkin maa. Silti keskustelu pyörii yhä enemmän ideologian ja moralisoinnin kuin tutkittuun tietoon perustuvan päätöksenteon ympärillä.
Me tiedämme, mitkä keinot toimivat. Käyttöhuoneet ovat yksi niistä. Niillä on vahva näyttö muun muassa muista Pohjoismaista ja Keski-Euroopasta. Ne eivät ratkaise kaikkea, mutta ne pelastavat henkiä, vähentävät tartuntatauteja, parantavat turvallisuutta ja siirtävät huumeiden käytön pois julkisista tiloista. Ne auttavat myös tavoittamaan käyttäjiä palveluihin, joita ilman moni jää kokonaan vaille apua.
Edustaja Vuornos on itse todennut, että ”huumeiden käyttöhuoneiden käyttöönotosta voisi olla hyötyä erityisesti katuturvallisuuden lisäämiseksi, mutta myös huumekuolemien ja vammautumisten ehkäisyyn”. Miksi sitten äänestää tätä vastaan?
Käyttöhuoneet eivät ole ideologinen leikkikalu vaan konkreettinen, tutkittu ja perusteltu keino vähentää inhimillistä kärsimystä ja huumekuolemia. Tällä hetkellä käyttöhuoneen virkaa toimittavat leikkipuiston penkit, yleiset vessat tai asuintalojen rappukäytävät. Onko se oikeasti se Suomi, jonka haluamme ylläpitää?
Lopulta kyse ei ole vain käyttöhuoneista. Kyse on vastuullisuudesta, rehellisyydestä ja kyvystä katsoa faktoja silmiin. Päihdepolitiikka kaipaa suunnanmuutosta – ja ennen kaikkea rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka pelastavat ihmishenkiä.