Hallitus on keväästä asti jankuttanut, että nyt on pakko leikata kaikkein heikompiosaisilta, jotta Suomen talous saadaan kuntoon. Kuitenkin hallitus velkaantuu pahemmin kuin mikään muu hallitus.
Hallitus on myös väittänyt, että olisi jotenkin harhaista yhtä aikaa kritisoida järkyttävän epäreiluja leikkauksia ja massiivista 50 miljardin velanottoa. Tässä ei ole kuitenkaan mitään harhaista, vaan hallitus on itse päättänyt tehdä täysin päättömiä valintoja, joilla talous ajetaan vain entistä syvemmälle suohon samalla kuin suomalaisen hyvinvointivaltion menestystarina halutaan heittää romukoppaan.
Olen yrittänyt koko hallituskauden ajan kertoa, että Suomen velkaantumista voidaan vähentää ilman, että pienituloisilta, osa-aikaisilta, opiskelijoilta, vammaisilta ja sairailta viedään peruselämän edellytykset. Hallituksen ei ole pakko esimerkiksi syöstä 17 000 lasta ensi vuonna köyhyysrajan alapuolelle.
Vihreiden vaihtoehtobudjetti osoittaa, että asia on juuri näin kuten olen sanonut.
Me Vihreät ottaisimme vähemmän velkaa kuin hallitus ja peruisimme hallituksen leikkaukset opiskelijoilta, lapsilta ja nuorilta, osa-aikatyötä tekeviltä sekä luonnolta ja ilmastolta. Sen sijaan panostaisimme niihin lisää. Meidän vaihtoehdossa ihmisille jäisi enemmän palkastaan käteen eikä hyvinvointivaltiota romutettaisi. Ja silti velkaantuminen olisi selvästi pienempää kuin hallituksella.
Olen sanonut varmaan sata kertaa, että hallituksen julkilausutut tavoitteet (vahvempi julkinen talous, paremmat kannustimet, kasvupanokset jne.) ovat ihan oikeita, eikä kukaan kritisoi näitä. Sen sijaan hallituksen arvovalinnat ovat kylmiä ja lyhytnäköisiä ja ansaitsevat kaiken saamansa kritiikin.
Vyönkiritystalkoisiin hallitus patistaa vain ja ainoastaan ne, joilla vyö on jo valmiiksi niin kireällä, että reijät loppuu kesken. Ja samaan aikaan valtakunnan hyväosaisimmat saavat hallitukselta uudella velalla rahoitettuja helpotuksia. Hallituksen talouspolitiikassa haisee kokoomuslainen kaverikapitalismi ja perussuomalainen vaalilupausten rikkominen.
Ei kannata uskoa, kun hallitus jatkaa ”nyt on pakko” jankutusta. Hallituksen talouspolitiikka on kestämätöntä ja epäreilua, mutta sille on kestäviä, inhimillisiä ja reiluja vaihtoehtoja.