“Amerikkalainen unelma”, jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, toteutuu parhaiten Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa.
Olin eilen opiskelijoiden vaalipaneelissa keskustelemassa opiskelijoiden toimeentulosta ja koulutuksen tulevaisuudesta. Porvarilliselta osallistujalaidalta väläyteltiin vähän joka väliin periamerikkalaiseen tyyliin julkisten palveluiden rajua vähentämistä ja esimerkiksi korkeakoulujen lukukausimaksuja. Tällä yhdistelmällä esimerkiksi juuri Yhdysvalloissa on aikaansaatu se, ettei lupaus amerikkalaisesta unelmasta toteudu juuri ollenkaan. Syntymän hetkellä jaetut kortit määrittävät sen, mitä kenestäkin tulee.
Tähän suuntaan Suomea ei tule viedä.
Olen itse esimerkki siitä, miten pohjoismainen hyvinvointivaltio mahdollistaa unelmien tavoittelun ihan jokaiselle. Suomalaisen hyvinvointivaltion maksuton koulutus on tehnyt mahdolliseksi oman polkuni lapsityöläisestä sukuni ensimmäiseksi yliopistossa opiskelevaksi naiseksi. Hyvinvointivaltion tuottama tasa-arvo, vapaus ja turvallisuus ovat asioita, joista olin synnyinmaassani Iranissa aina haaveillut, ja jotka muuttuivat todeksi, kun muutin Suomeen.
Välillä ihmetyttää, miksi ihmeessä nykyisin yllättävänkin moni avoimesti visioi hyvinvointiyhteiskunnan peruspilarien romuttamista. Otammeko hyvinvointivaltion ja sen erinomaiset tulokset liian itsestään selvänä? Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan olemassaolosta meidän tulee taistella kynsin hampain – kovin montaa vastaavaa paikkaa ei tältä planeetalta löydy.