Jos haluamme talouskasvua ja jatkoa hyvinvointiyhteiskunnan menestystarinalle, tarvitsemme työperäistä maahanmuuttoa. Tätä faktaa ei voi muuksi muuttaa, vaikka voissa paistaisi. Väestön vanhetessa rajusti meillä nimittäin ei yksinkertaisesti enää kohta riitä tarpeeksi työikäisiä pitämään talouden rattaita pyörimässä ja huolehtimaan lapsista ja vanhuksistamme.
Suomessa on jo nyt aivan huutava työvoimapula. Monella yrityksellä tilauskirjat paisuvat ja tarvetta olisi kerralla jopa kymmenille työntekijöille. Sosiaali- ja terveyspalveluissa on jo nyt n. 15 000 lähi- ja sairaanhoitajan aukko ja tulevien vuosikymmenien työntekijätarve lasketaan kymmenissä tuhansissa työntekijöissä. Pula työntekijöistä uhkaa muodostua todelliseksi esteeksi Suomen talouskasvulle. On mahdoton kasvaa tai investoida, jos ei ole työntekijöitä.
Tätä taustaa vasten on omituista, että työperäisestä maahanmuutosta ja sen välttämättömyydestä voitaisiin saada ilmiriita aikaiseksi. Sellainen kuitenkin syttyi tällä viikolla. Suomen yrityselämä antoi Riikka Purralle kovaa kritiikkiä perussuomalaisten varsin kyynisestä työperäisen maahanmuuton linjasta.
Vääntö työperäisestä maahanmuutosta tuntuu sikäli omituiselta, että juhlapuheissa Suomessa lähes kaikki, jopa perussuomalaisetkin, ovat ainakin ennen pitäneet työperäistä maahanmuuttoa vähintäänkin hyväksyttävänä. Nyt linja tuntuu koventuneen ja puheet haitallisesta työperäisestä maahanmuutosta ovat olleet retoriikan kärki.
Tämä on sääli, sillä meillä ei ole oikeasti varaa hyljeksiä yhtään ketään, joka tänne haluaa tulla rakentamaan yhteiskuntaamme. Me tarvitsemme kipeästi niitäkin työperäisiä maahanmuuttajia kuten esimerkiksi melko matalapalkkaisella julkissektorin hoitoalalla työskenteleviä lähi- ja sairaanhoitajia, jotka työllään mahdollistaa yhteiskunnan toiminnan ja muiden työssäkäynnin, mutta jotka perussuomalaiset luokittelee ”julkisen talouden rasitteeksi”.
Halutessaan Suomi voisi olla oikein houkutteleva maa työperäiselle maahanmuuttajalle. Meillä on vakaata ja turvallista sekä esimerkiksi verraten hyvä ja huokea terveydenhuolto sekä koulut ja päiväkodit lapsille. Houkuttelevuudestamme kertoo paljon se, että olemme hyvin hoidetun koronapandemian jälkimainingeissa onnistuneet houkuttelemaan tänne ennätysmäärän tulijoita kahtena edellisvuonna (eikä nämä luvut sisällä edes Ukrainan sotapakolaisia). Nyt on varmistettava, että nämä tulijat saadaan nopeasti osaksi toimivaa yhteiskuntaa.
Eikä naiivi pidä olla työperäisenkään maahanmuuton suhteen, lieveilmiöitä liittyy siihenkin. Tässä perussuomalaiset ovat ihan oikeassa (tosin eivät suinkaan ainoana huomauttamassa näistä asioista). Esimerkiksi työntekijöiden riisto tai jopa ihmiskauppa tapahtuvat useimmiten maahanmuuttajavaltaisissa työyhteisöissä. Myös mm. vähimmäispalkkakysymykset tulevat myös pohdittavaksi uudelleen, jotta viranomaisilla olisi riittävät välineet puuttua väärinkäytöksiin. Työperäisen maahanmuuton esteitä näistä ei kuitenkaan pidä tehdä, koska ongelmiin pitäisi puuttua aiempaa tarmokkaammin jo nyt.
Tässä maassa pitäisi ihan oikeasti osata nyt päättää, haluammeko olla ulkomaiselle työvoimalle houkutteleva kohde vai jatkammeko tänne haluavien hyljeksimistä ja resurssien hukkaan heittämistä. Jos haluamme Suomen kukoistavan jatkossakin on aivan pakko pitää huoli siitä, että yhteiskuntana aidosti toivotamme kaikki tänne työskentelemään tulevat avosylin vastaan ja teemme tänne muuttamisesta ja kotoutumisesta helppoa. Tämä on seuraavan eduskuntakauden tärkeimpiä, ellei tärkein kysymys.