Kategoria: Tiedotteet

Tänään minulla oli ilo ja kunnia tavata pohjoismaiden ensimmäinen naispuolinen imaami, Sherin Khankan ja kuulla hänen ajatuksiaan islamin uskontoon liittyen. Sherin Khankan on syyrialais-suomalainen ja on asunut koko ikänsä Tanskassa. Sherin on uudelleen tulkinnut Koraania feminismin näkökulmasta sekä laatinut yhdeksän muslimiuudistuksen teesiä, jotka pohjautuvat islamilaiseen oikeusperiaatteeseen. Hän on myös perustanut Kööpenhaminaan Marjam-moskeijan, jota johtaa naiset.

Khankanin 9 muslimiuudistuksen teesiä
1. Naisjohtajat ja naisimaamit islamilaiseen maailmaan
2. Musliminaisille oikeus uskontojen välisiin avioliittoihin
3. Tasavertainen oikeus islamilaiseen avioeroon sekä naisille, että miehille
4. Koraanin uudelleentulkitseminen keskittyen sukupuolten väliseen tasa-arvoon
5. Pluralismin edistäminen islamissa
6. Seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistäminen
7. Taistelu tyttöjen sukupuolielinten silpomista vastaan
8. Taistelu vihapuhetta vastaan
9. Hengellisen polun löytäminen islamin sisällä

Kannatan Sherinia ja hänen ajatteluaan, sillä hänen arvomaailma on hyvin lähellä omaa arvomaailmaani. Patriarkaatti ei koske pelkästään islamia, vaan myös kristinuskoa, juutalaisuutta ja muita uskontoja. Jotta saadaan parempi maailma, meidän kaikkien pitää tehdä työtä tasa-arvon eteen. Työ on ensisijaisesti aloitettava omasta yhteisöstä. Meidän liberaalimuslimien pitää nostaa ääntämme yhteiskunnalliselle tasolle, luoda vaihtoehto nykyiselle patriarkaaliselle islamilaiselle rakenteelle sekä vaikuttaa muslimiyhteisöjen epäkohtiin sisältäpäin. Meidän pitää itse ryhtyä vaalimaan tasa-arvoa sekä kitkeä ääriajattelu ja islamofobia.

Imaami Sherinin mukaan: ”Jos muslimit hieman perehtyisivät Koraaniin, he ymmärtävät, että naispuoliset imaamit ovat osa islamilaista perinnettä, eikä se ole nykyajan feministien keksintö.”
Hei muslimiystävät! Nyt on aika tasapainottaa valtarakenteita! Me ihmiset tarvitsemme puhtautta ja aatteellisuutta, ei ahtautta ja puutteellisuutta!

OLETKO koskaan joutunut rasismin kohteeksi? Entä tiedätkö, miltä tuntuu, kun ulkopuolisten sanat jättävät ikuiset arvet sydämeen? Voisin kirjoittaa rasismista satoja sivuja, mutta tällä kerta tyydyn tähän lyhyeen tarinaan itsestäni.

Minulta kysytään usein, mistä maasta olen kotoisin. Välillä annan ihmisten arvailla kansalaisuuttani, ja tähän mennessä vain parin ihmisen arvaukset ovat osuneet oikeaan. Tätä samaa kysymystä olen kuitenkin pohtinut paljon: minkä maalainen oikeasti olen? En tiedä, miltä tuntuu kuulua johonkin tiettyyn kansaan ja kulttuuriin.

Olen aina elänyt pakolais­statuksella eri maissa, eikä minulla ole koskaan ollut mahdollisuutta käydä vanhempieni synnyinmaassa.

Pikkutyttönä luulin, että ”pakolainen” oli kirosana. Kun kotipihallani kinastelin naapurin lasten kanssa, saatoin itsekin haukkua heitä pakolaisiksi tajuamatta, että he olivat valtaväestöön kuuluvia ja minä olin se, jota pitäisi haukkua pakolaiseksi. Mutta tuo sana oli niin inhottavan loukkaava, että se lopetti kinastelun.

Koulussa olin suosittu ja menestynyt oppilas. Silti jouduin epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Yhdellä opettajalla oli tapana kehua minua muille oppilaille, että ”tämä tyttö on tosi hyvä oppilas vaikka onkin pakolainen”.

Pikkutyttönä pakolaisuus tarkoitti minulle huonommuutta, kakkosluokan kansalaisuutta, kelvottomuutta ja arvottomuutta. Pakolaisuus tarkoitti sitä, että pitää nöyrästi niellä solvauksia ja tuntea olonsa toivottomana toisten kotiin tunkeutujana.

Onneksi rankat ajat ovat nyt ohi. En ole enää se pikkutyttö, joka tunsi syyllisyyttä kotimaansa konfliktin takia. Nyt tiedän, ettei minun tarvitsekaan tuntea kuuluvani mihinkään maahan ollakseni hyvä. Riittää, että olen ihminen ihmiselle.

Jos sinulla on ennakkoluuloja jotakuta kohtaan, varmista, ettet päästä vahingossakaan loukkaavia sanoja suustasi. Joskus ne jättävät ikuiset arvet toisen ihmisen sydämeen.