Tuskin kukaan järkevä ihminen nimittäin ajatteli, että kaikkien aikojen suurin kunnallishallinnon uudistus olisi valmis välittömästi. Mutta se, mitä ainakin itse pelkäsin eniten, on konservatiivihallituksen halu rampauttaa järjestelmä jo ennen kuin se on kunnolla ehtinyt toimia. Sen sijaan, että hyvinvointialueille annettaisiin työrauha ja keinot onnistua, niitä kurjistetaan epärealistisilla säästövaatimuksilla.
Helpoin ratkaisu olisi antaa hyvinvointialueille joustoa taloustavoitteisiin pääsemiseksi. Se ei lisäisi kustannuksia tippaakaan ja varmistaisi, että perustuslailliset velvoitteet terveyspalveluiden tuottamisesta voidaan täyttää. Mutta hallitus ei tätä salli.
Kuvaavaa on, että esimerkiksi meillä Vantaa-Keravalla kaikki puolueet – myös hallituspuolueet – ovat yhdessä päättäneet nousta vastustamaan hallituksen vaatimuksia. Me olemme yksimielisesti päättäneet, että alueemme talous laitetaan kuntoon kestävästi, vaikka se viekin enemmän aikaa kuin hallitus vaatii. Meillä ei edes hallituspuolueet ole valmiita vaarantamaan asukkaiden palveluita ja pitkän aikavälin tavoitteita vain siksi, että hallituksen arvovalta ei kokisi kolausta.
Toinen helppo ratkaisu olisi luopua yksityisille terveysjäteille annettavista tukiaisista. Kilpailu- ja kuluttajavirastokin on varoittanut hallitusta siitä, että tämä satojen miljoonien tukipotti on valumassa suoraan terveysjättien voittotilille eikä vähennä terveydenhuollon jonoja tippaakaan. Julkinen terveydenhuolto kaipaisi nuo sadat miljoonat paljon kipeämminkin kuin terveysjättien osakkeenomistajat.
Sote-uudistus voidaan vielä pelastaa, jos päätöksissä asetetaan järki ja ihmiset etusijalle. Tämä ei vaadi taikatemppuja – vain sitä, että annetaan hyvinvointialueille mahdollisuus tehdä työnsä ilman turhia ideologisia kahleita. Laadukas ja saavutettava terveydenhuolto ei ole menoerä, vaan investointi suomalaisten hyvinvointiin.