Töihin matkustamisen ei pitäisi rasittaa lompakkoa niin paljon, että työssäkäynnistä tulee kannattamatonta. Olen sanonut tätä jo vuosia. Etenkin pitkien etäisyyksien Suomessa auto on välttämätön ja liikkuminen haja-asutusalueilla on jo nyt kohtuuttoman kallista.
Mutta valitettavasti ensi vuodesta lähtien työmatkakustannukset voivat nousta jopa satoja euroja etenkin niille, jotka ajavat pitkiä matkoja. (STT: Töihin ajavien kulut voivat nousta jopa satoja euroja). Tämä suuntaus on täysin väärä. Meidän tulisi tehdä töihin kulkemisesta edullisempaa, jos haluamme tukea suomalaisten työssäkäyntiä.
Työmatkustamisen raju kallistuminen johtuu siitä, että työmatkustamisen kulujen verovähennysoikeutta rajoitetaan. Verovähennysoikeus on ollut erittäin tehokas tapa alentaa työmatka-autoilun hintaa. Se on kohdistunut niille suomalaisille, joille auto on aivan välttämätön eikä se heikennä kannustimia vähäpäästöisyyteen.
Työmatkailijalle jää satoja euroja vähemmän käteen huolimatta siitä, että hallitus aikoo laskea bensan pumppuhintaa. Hallituksen pumppuhintakikkailu on täysin järjetöntä politiikkaa ja siinä on monta ongelmaa. Jo parin sentin alennus bensaveroon heikentää valmiiksi hataraa valtion taloutta sadalla miljoonalla. Toisaalta muutaman sentin alennus puolestaan katoaa äkkiä raakaöljyn maailmanmarkkinoiden heilunnassa. On siis iso riski, että valtion velka vain kasvaa eikä pumppuhinta alene tippaakaan. Eikä bensan hinnan alennus tietenkään kannusta myöskään vähäpäästöisyyteen.
Meillä on olemassa fiksuja ja valtion talouden kannalta kestäviä keinoja, joilla välttämättömän autoilun kustannukset voidaan pitää kohtuullisina ja kannustaa ympäristöystävällisempään autoiluun. Työmatkojen verovähennys on yksi tällainen keino. Käsittääkseni nämä ovat tavoitteita, jotka jaetaan laajasti läpi Suomen poliittisten puolueiden.
Miksi ihmeessä sitten tehdään juuri päinvastoin eli liikkumisen kustannuksia nostetaan etenkin siellä, missä välimatkat ovat pitkiä ja samalla vähennetään kannustimia vähäpäästöisyyteen?