EU:n ennallistamisasetuksesta liikkuu niin paljon virheellistä – ja jopa valheellista tietoa – että kerrataanpas nyt mikä on totta ja mikä ei. Teksti on pitkä, mutta se kannattaa lukea!
Ensinnäkin Suomen metsiä ei tulla sosialisoimaan muille eurooppalaisille eikä niitä ole kukaan museoimassa. Suomen metsistä ei jatkossakaan tulla päättämään Brysselistä käsin. Eikä Suomi myöskään ennallistamisessa ole siirtämässä miljardikaupalla rahaa EU:lle.
Tällaisia väitteitä EU:n ennallistamisasetuksesta kuitenkin viljellään koko ajan. Näitä suoranaisia valheita on kuultu mm. perussuomalaisten, kokoomuksen ja keskustan sekä heidän äänenkannattajien suusta. Jopa ministeritason henkilöt ovat levitelleet aivan käsittämätöntä valheellista propagandaa.
Mistä siis ihan oikeasti on kyse?
Suomi on jo vuonna 1993 allekirjoittanut ennallistamiseen tähtäävän YK:n biodiversiteettisopimuksen. Ensimmäisen kerran Suomen oli tarkoitus pysäyttää ekosysteemien ja lajien köyhtyminen 2010 mennessä. Suomi oli myös 2011 mukana hyväksymässä EU:n biodiversiteettitavoitteita, joilla tähdättiin luontokadon pysäyttämiseen 2020 mennessä. Näihin allekirjoitettuihin tavoitteisiin Suomi ei ole yltänyt.
Ennallistamisasetus isossa kuvassa ei siis tuo mitään sellaista, mihin Suomi ei olisi sitoutunut jo aiemmin. Ainoa suurempi poikkeama aiempaan on se, että enää luontokadon pysäyttäminen ei olisi vapaaehtoista, sillä vapaaehtoisuus ei ole tuottanut Suomessakaan toivottuja lopputuloksia.
Toinen asia on luontokadon pysäyttämisen kustannukset. Hallitus on linjannut, että Suomen tulee kannattaa ennallistamisesityksen tavoitteita (luontokadon pysäyttäminen) ja velvoitteita (ekosysteemien ennallistaminen). Samalla hallitus on linjannut, että Suomelle aiheutuvien kustannusten tulee olla merkittävästi EU:n komission luonnosesitystä pienemmät. Tätä asiaa Suomi lähtee nyt varmasti EU:ssa edistämään. Ja pitää muistaa, että myös luontokadon seuraukset ovat hyvin kalliit monellakin tapaa, jos emme ryhdy toimenpiteisiin. Vaihtoehtokustannukset unohtuvat kritiikistä monella iloisesti. Lisäksi ennallistamiseen kuluva raha tulee käyttöön ja kiertoon maamme rajojen sisällä.
Ehkä kuitenkin valheellisin ”kritiikki” on ollut se, että ennallistamisasetuksen on väitetty tuhoavan suomalaisen metsäelinkeinon. Tämä väite on ihan täyttä roskaa. Metsien käyttöä ei olla kieltämässä (vaikka mm. ministeri Kurvinen näin on väittänytkin). Metsiin liittyvää ennallistamista voidaan tehdä esimerkiksi laajentamalla luonnontilaisten metsien saarekkeiden yhtenäisyyttä tai lisäämällä eri puulajien esiintyvyyttä. Metsiä ei olla laittamassa pakettiin. Metsien museointiin ennallistamisasetus ei johda.
Monet vetoavat siihen, että kyllä Suomessa osataan hoitaa luontoa ja metsiämme. Emme me tarvitse EU:ta kertomaan, mitä pitää tehdä monet sanovat. On ihan totta, että verrattuna moneen muuhun maahan Suomen metsätalous on ollut verraten kestävällä pohjalla. Samalla ei saa unohtua, että Suomen metsätyypeistä 80 % on uhanalaisia. Suomen uhanalaisista lajeista merkittävä osa – yli 800 lajia – elää metsissä. Luonnontilaista metsää on enää pari prosenttia maapinta-alasta, ja nämäkin ovat pirstoutuneet eivätkä tarjoa riittävää elinympäristöä eliölajeille. Eteläisessä Suomessa luonnontilaista metsää ei löydy enää juuri ollenkaan.
Asiantuntijat kuten Luonnonvarakeskus (Luke), Suomen ympäristökeskus (Syke) sekä esimerkiksi Luontopaneeli varoittavat meitä jatkuvasti metsiin liittyvän luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä ja ovat puhuneet voimakkaasti ennallistamisen puolesta.
Eikä lopulta kyse ole edes varsinaisesti metsien hoidosta tai metsätaloudesta. Asetus nimittäin kohdistuu pääasiassa muihin ekosysteemeihin kuin metsiin. Tarkoitus on ennallistaa virtavesiä mm. patoja purkamalla, palauttaa kuivattuja soita ja parantaa rannikko- ja sisävesien tilaa. Hallitus on myös vastauksessaan komissiolle vaatinut, että asetukseen sisältyy riittävästi pelivaraa Suomen omille päätöksille. EU ei siis tulisi sanelemaan meille hallituksen linjan mukaisesti, miten me Suomessa luontoa suojelisimme – se vain velvoittaisi meitä suojelemaan. Ja koska kyse on ilmasto- ja ympäristöasiasta eikä metsäpolitiikasta, on EU:lla myös toimivaltaa tehdä asetus tässä asiassa.
Suomessa moni ilmoittaa olevansa luonnon suojelija, kunnes tulee aika tehdä ihan oikeita toimenpiteitä. Moni (kuten kokoomus) ilmoittaa, että luontoa pitää suojella, mutta se ei saisi maksaa mitään tai aiheuttaa mitään muutosta kenellekään. Joissain piireissä luonnon suojelu nähdään Suomelle suurempana uhkana kuin luontokato ja lajikirjon köyhtyminen.