Suomalainen luonto on meidän rakkain ja tärkein kansallisaarteemme. Kansallisaarteen vaalimisen pitäisi olla jokaisen poliitikon asialistalla, mutta valitettavasti näin ei todellakaan ole. Sen on metelöinti EU:n ennallistamisasetuksesta taas kerran osoittanut.
Me emme Suomessakaan ole onnistuneet suojelemaan luontoamme ollenkaan riittävästi. Eliölajeistamme joka yhdeksäs on uhanalainen. Luontotyypeistä taas noin puolet on uhanalaisia. Metsistä puolestaan luonnontilaisina on enää vain kaksi prosenttia pieninä pirstaleina. Vesistömme ovat kurjassa kunnossa ja Itämeri on ollut pitkään maailman saastuneimpia – ellei saastunein – merialue.
Nyt Euroopan Unioni ennallistamisasetuksellaan olisi velvoittamassa meitä pitämään huolta siitä, että luontoa todella suojellaan ja että elonkirjon hupeneminen saadaan pysäytettyä vuoteen 2030 mennessä. Asetuksesta on kuitenkin herännyt Suomessa aivan hirvittävä meteli.
Metelin nousemista on hankala ymmärtää, sillä paperilla ja juhlapuheissa lähes jokainen poliitikko ja jokainen puolue ilmoittaa olevansa luonnon puolella. Kaiken lisäksi Suomi on jo aiemmin sitoutunut pysäyttämään luontokadon, muttei ole pitänyt lupaustaan. Ensin vuoteen 2010 mennessä. Sitten vuoteen 2020 mennessä. EU siis velvoittaa meitä tekemään sen, mitä olemme jo aiemmin luvanneet tehdä, mutta jättäneet tekemättä.
Erityisen vähän minulta löytyy ymmärrystä välikysymyksen metsäpolitiikasta tehneelle kokoomukselle, joka tekee luonnon elinkelpoisuuden kustannuksella pikkunäppärää päivänpolitiikkaa. Samalla kun kokoomus juhlapuheissa ja ohjelmissaankin julistaa haluavansa suojella Suomen luontoa, on se taas kerran neliraajajarrutuksella vastustamassa luonnonsuojeluun oikeasti tähtääviä toimenpiteitä.
Kun kokoomuksen puolueohjelmassa lukee ”pelastamme Suomen luonnon monimuotoisuuden. Suojelemme Itämerta ja haavoittuvaa Saaristomerta, vesistöjä, metsiä ja soita”, niin ei voi kun ihmetellä tätä kaksinaamaisuutta, jota puolue ennallistamisasetuksen vastustuksella osoittaa. Ennallistamisasetus nimittäin tavoittelee nimenomaan luonnon monimuotoisuuden pelastamista ja sillä suojeltaisiin Itämerta, Saaristomerta, vesistöjä, metsiä ja soita.
Olen myös hyvin pettynyt hallituskumppanien sdp:n ja keskustan irtiottoihin yhdessä sovitusta hallitusohjelmasta. Hallitusohjelman kirjauksista poiketen nämäkin puolueet ovat ottaneet paikoin hyvin negatiivisen kannan ennallistamisasetukseen. Erityisen vähän ymmärrystä löytyy ministeri Kurviselle, joka kiertää mediasta toiseen kertomassa valheellisesti, kuinka asetus ”tuhoaa” suomalaisen metsäelinkeinon.
Eduskuntavaalit ovat viiden kuukauden päästä. Jos mielestäsi suomalainen luonto on muutakin kuin kauppatavaraa, kannattaa valita tarkkaan ketä äänestää. Kovin vähän nimittäin vaikuttaa tässä valtakunnassa luonnon puolustajia lopulta olevan.