Huomenna tulee kuluneeksi vuosi siitä, kun Taleban kaappasi vallan Afganistanissa. Taleban astui valtaan kauniine puheineen ja lupauksineen paremmasta tulevaisuudesta, rauhasta ja naisten oikeuksien säilyttämisestä. Kaikki nämä lupaukset on petetty ja Afganistanin kansa on jätetty brutaalin hirmuvallan alle kärsimään täysin epäinhimillisissä oloissa.
Taleban on kuluneen vuoden aikana toteuttanut kaikki ne sortotoimet, joita sen pelättiinkin toteuttavan. Se on käytännössä estänyt tytöiltä koulunkäynnin ja naisilta työnteon, pakottanut naiset verhoamaan itsensä burqaan, kohdistanut sortotoimia uskontovähemmistöihin, palauttanut mm. teloitukset ja käsien katkomiset rangaistukseksi sekä tukahduttanut sananvapauden ja sensuroinut median.
Absoluuttinen köyhyys ja nälänhätä on levinnyt kuin rutto ja viattomia kuolee päivittäin. Sairaalajärjestelmä on romahtanut, kun ulkomainen apu ei pääse perille. Kesän tyrmäävän tuhoisa maanjäristys pahensi syvää humanitääristä kriisiä entisestään. Lähes 25 miljoonaa ihmistä – yli 60 % Afganistanin väestöstä – on vailla riittävää ruokaa ja muita peruselämän tarvikkeita. Näistä enemmistö – kolme neljästä – on lapsia ja naisia. 90 % elää Afganistanissa köyhyysrajan alapuolella.
Vaikka meillä Euroopassa soditaan ja länsimaat painivat parhaillaan omien vakavien kriisien kanssa, on meidän pidettävä kuitenkin lupauksemme Afganistanin kansalle – ja etenkin maan tytöille ja naisille – ettemme salli heidän oikeuksiaan sorrettavan.