Valtion ensi vuoden budjetista päästiin sopuun ja mikä tärkeintä, suomalaisia tuetaan energiakriisin keskellä! Tämä on hienoa ja tarpeellista!
Budjetin alijäämä on kuitenkin saanut oppositiopuolueet taas kerran läksyttämään hallitusta liiallisesta velanotosta. Velkapopulismin ikiliikkuja sai taas lisävauhtia, kun samaan aikaan oppositiosta vaaditaan isoja, rahaa vaativia tukitoimia ilman, että menot saisi kasvaa.
Kuvaavaa on, että esimerkiksi perussuomalaiset erittäin suuresta velkakritiikistä huolimatta eivät ole aiemmin kyenneet esittämään mitään vaihtoehtoa, jossa Suomen velkaantuminen olisi ollut yhtään kevyempää. Esimerkiksi viimevuoden vaihtoehtobudjetissa puolue olisi ottanut täsmälleen saman verran velkaa kuin hallituskin.
Oppositio on myös tukenut avoimesti hallitusta kaikkein suurimpiin budjetin menoeriin liittyen – energiatukiin, hävittäjähankintoihin, maanpuolustuksen vahvistukseen, jne. Nämä opposition ja hallituksen yhteisymmärryksessä tehtävät menolisäykset ovat lähes puolet velanottotarpeesta.
Ehkä juuri siksi myöskään kokoomuksen Petteri Orpokaan ei löytänyt 81 miljardin budjetista kiristysvaraa kuin lähinnä kosteikkoviljelystä, kaasuautoista ja poliittisista avustajista. Näiden asioiden merkitys on promilleluokkaa kokonaisuuden kannalta.
Marinin hallitusta voi perustellusti kritisoida siitä, ettei se ole riittävän tarmokkaasti tarttunut väestörakenteen aiheuttamiin talouden rakenneongelmiin. Valitettavasti myöskään oppositio ei näihin ole tarttunut, saati tarjonnut ratkaisuja. Ihmelääkettä ei ole heilläkään – kosteikkoviljelystä tehtävät menoleikkaukset eivät nimittäin ole rakenneuudistus.
Lisäksi – vaikkakaan ei Marinin hallituksen puolustukseksi – on todettava se, että rakenneongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään eikä niitä ole kyennyt ratkomaan vuosien saatossa mikään muukaan hallituskoalitio, vaikka jokainen yli yhden henkilön eduskuntapuolue on vuorollaan ollut hallitusvastuussa.
Olen itsekin huolissani siitä, että valtion taloudessa menot ovat kroonisesti tuloja isommat, ja että joudumme ottamaan sen vuoksi velkaa. Lisäksi nousevat korot herättävät huolta entisestään. Valitettavasti kuitenkin niin kauan, kun oppositiollakaan ei ole tarjolla kuin Riikka Purran sanoin vain ”punaisena sojottavaa velkakäyrää”, on huoleksi naamioitu opposition velkapopulismi pelkkää tyhjää puhetta.