Ilmastotekoja hyvinvointialueilla?

Voiko aluevaltuutettu päätöksillään vaikuttaa polttoaineen pumppuhintaan? No ei voi!

Voiko aluevaltuutettu vaikuttaa hyvinvointialueen synnyttämään hiilijalanjälkeen? Kyllä voi ja isosti – suoraan ja välillisesti!

Vihreitä on syytetty siitä, että ilmastoasioiden korostaminen olisi jotenkin päälleliimattu teema sote-vaaleissa. Vähän kuin perussuomalaisten bensateema. Erona on kuitenkin se, että aluevaltuutettujen päätöksillä on merkittäviä vaikutuksia hyvinvointialueiden aiheuttamiin hiilipäästöihin, kun taas bensan hintaan ei kyllä vaikuta yksikään aluevaltuustossa tehtävä päätös.

Hyvinvointialueilla kulutetaan sähköä, lämmitetään rakennuksia, tuotetaan jätteitä, tarjotaan ruokaa ja niin edelleen. Merkittävistä päästölähteistä oikeastaan vain liikenteen päästöihin hyvinvointialueen päättäjät eivät vaikuta suoraan. Välillisesti voidaan kuitenkin vaikuttaa niihinkin esimerkiksi sijoittamalla palvelut mahdollisimman lähelle ihmisiä ja joukkoliikenteen solmukohtiin sekä kasvattamalla virtuaalisten ratkaisujen osuutta, jolloin liikkumisen tarvetta ei välttämättä synny ollenkaan.

Eikä tässä kokonaisuudessa puhuta mistään mitättömistä päästövaikutuksista. Päinvastoin päästövähennyspotentiaali esimerkiksi julkisissa hankinnoissa on todella merkittävä. Vuonna 2015 julkisten hankintojen hiilijalanjälki oli 11 megatonnia. Se on noin 20% maamme kasvihuonepäästöistä. Tulevaisuudessa merkittävä vastuu tästä 11 megatonnin hiilijalanjäljestä siirtyy hyvinvointialueiden alaisuuteen.

No mitä sitten voimme hyvinvointialueilla tehdä? Paljonkin! Ensinnäkin kaikissa hyvinvointialueen hankinnoissa tulisi huomioida ilmasto- ja ympäristö asettamalla hankinnoille niitä koskevat kriteerit. Kunnilta hyvinvointialueille siirtyvissä 9000 terveys- ja paloasemissa ja muissa kiinteistössä tulee ottaa huomioon energiatehokkuus ja parantaa sitä – etenkin kun melkein puolet kiinteistöistä on aivan lähitulevaisuudessa peruskorjauksen tarpeessa. Lisäksi hyvinvointialueet pystyvät tekemään useita toimia esimerkiksi ruokatarjoilun ilmasto- ja ympäristöystävällisyydessä, materiaalien kierrätyksessä ja kiertotaloudessa sekä vaikkapa palveluissa käytettävien autojen sähköistämisessä.

Kaiken lisäksi ilmasto- ja ympäristöystävällinen ratkaisu on usein myös se kaikkein kustannustehokkain vaihtoehto, jolloin säästyviä varoja voidaan panostaa hyvinvointialueen perustehtävään eli laadukkaisiin ja toimiviin sote-palveluihin.

Ensimmäinen valittava valtuusto on tässä asiassa tärkeässä roolissa. Se on ylintä päätösvaltaa käyttävä taho, kun hyvinvointialue heti ensi töikseen ryhtyy päättämään esimerkiksi sopimuksista ja omaisuudesta. Aluevaltuustoissa tarvitaan päättäjiä, joilla on ymmärrys ja tahto ottaa ympäristö ja ilmasto myös huomioon osana päätöksentekoa.