Velkapopulistien tyhjät puheet

Kaikki pääoppositiopuolueet ovat nyt julkaisseet vaihtoehtonsa hallituksen vuoden 2022 budjetille. Jos joku velkapelkoinen odotti näistä pelastusta krooniselle valtion velanottotarpeelle, oli pettymys varmasti suuri. Kokoomus ottaisi ensi vuonna velkaa yli 5 miljardia euroa. Kristillisdemokraatit velkaantuisivat lisää 5,7 miljardia euroa. Perussuomalaiset ottaisivat velkaa täsmälleen yhtä paljon kuin Marinin hallituskin – 6.7 miljardia euroa.

Viimeisen vuoden ajan jokainen oppositiopuolue on vuorollaan läksyttänyt hallitusta liiallisesta velanotosta. Kritiikki on toki opposition oikeus ja demokraattinen velvollisuus, mutta kritiikin tukena olisi kuitenkin hyvä olla realistinen vaihtoehto. Nyt ei Riikka Purran sanoin oppositiollakaan ole tarjota kuin ”punaisena sojottavaa velkakäyrää”.

Opposition vaihtoehtobudjettien velanottotarve – hallituksen budjetin tavoin – kertoo siitä, että meillä on kroonisen, rakenteellisen budjettivajeen lisäksi edelleen tarve koronan jälkihoitoon. Koronasta pääsemme kyllä vielä yli ja on hienoa nähdä, että rahallisen jälkihoidon tarpeesta vallitsee näinkin selkeä parlamentaarinen yksimielisyys.

Toisaalta rakenteellinen budjettivaje onkin sitten kinkkisempi pulma. Se on nimittäin paljon muuta kuin velkakysymys eikä rakenteellista vajetta ratkaista lietsomalla velkapopulismia. Sen sijaan meidän pitäisi löytää yhteisesti keinot sille, miten tartumme urbanisaation ja ympäristö- ja energia-asioiden megatrendeihin, miten ratkaisemme taloudellisen huoltosuhteen vinouman, miten kannustamme työhön ja toimeliaisuuteen, miten pidämme maamme innovatiivisena ja teknologisena edelläkävijänä ja miten turvaamme hyvinvointivaltiomme perustan.

Valitettavasti näistä asioista meillä puolestaan vallitsee melkoinen poliittinen eripura.

Ehkä nyt, kun kaikki puolueet näyttävät hyväksyvän sen, että ilman kokonaisvaltaisia ratkaisuja velkaa joudutaan heikommissa suhdanteissa ottamaan, voisimme keskittyä velkapopulismin sijaan ratkomaan velanottotarpeen juuriongelmia. Se ei ole helppoa, mutta nykyisessä korkoympäristössä ja nykyisellä sopeutustarpeella asia olisi vielä ratkaistavissa.