Kun Taliban rynnisti elokuun puolivälissä läpi Afganistanin ja valloitti lopulta Kabulin, koko maailma seurasi tapahtumia herkeämättä. Nyt kolme kuukautta myöhemmin Afganistan on vajoamassa maailman synkimpään humanitääriseen kriisiin. Yli 20 miljoonaa ihmistä – puolet koko Afganistanin väestöstä – tarvitsee ruoka-apua selvitäkseen ja noin 10 miljoonaa ihmistä tulee olemaan hätätilassa talven koittaessa. Maailma on kuitenkin ummistanut silmänsä Afganistanin katastrofilta.
Akuutin nälkäkriisin lisäksi Taliban on tehnyt Afganistanin turvallisuustilanteesta sietämättömän. Human Rights Watch on raportoinut aivan viime aikoina, että Taliban on ryhtynyt surmaamaan tasavaltahallinnolle työskennelleitä ihmisiä, jotka se lupasi armahtaa. Amnesty on raportoinut Talibanin myös tappaneen siviileitä, antautuneita sotilaita ja estänyt humanitäärisen avun perillepääsyn. Teloitukset ja käsien katkomiset on palautettu rangaistuksiksi.
Naiset ovat kadonneet katukuvasta ja naisille annetut lupaukset mahdollisuudesta tehdä työtä tai käydä koulua on käytännössä petetty. Lehdistöä terrorisoidaan ja mediaa sensuroidaan. Mielenosoitukset tukahdutetaan ja siveyspoliisi partioi peiteasuissa.
Tänään on YK:n kansainvälinen ihmisoikeuksien päivä. Päivän tarkoituksena on juhlistaa YK:n ihmisoikeusjulistuksen vuosipäivää. Tuo julistus lupaa esimerkiksi oikeuden riittävään ravintoon, turvallisuuteen, työntekoon, opiskeluun, vapaaseen tiedon levittämiseen ja vastaanottamiseen, mielipiteen ilmaisuun ja yksityiselämän mielivaltaiseen loukkaamattomuuteen. Mikään näistä – ja monista muista – julistuksen perusoikeuksista ei toteudu Afganistanissa.
Olemme jättäneet Afganistanin kansan brutaalin hirmuvallan alle kärsimään täysin epäinhimillisissä oloissa. Tilanne on hankala ja monimutkainen, eikä avunanto ole yksinkertaista maan sekavan tilanteen takia. Koska Taleban ei noudata sovittuja rauhanehtoja, ei Afganistanin kansa saa tarvitsemaansa apua. Esimerkiksi muiden maiden tuesta riippuvainen sairaalajärjestelmä on romahtanut.
Vaikka tilanne onkin hankala, ratkaisu ei voi kuitenkaan olla se, ettei humanitäärisen kriisin taltuttamiseksi tehdä mitään. Ei voi olla niin, että poliittinen konflikti estää jopa aivan välttämättömän avunviennin. Kiire etenkin akuutin nälänhädän ratkaisemiseksi alkaa kuitenkin olla kova. Sen jälkeen on aika miettiä, kuinka ravinnon lisäksi loput 29 ihmisoikeusjulistuksen ihmisoikeutta saadaan turvattua myös Afganistanissa.