Blogi

Julkaistu

Osakesäästötili edistäisi laaja-alaista vaurastumista ilman populistisia rajoitteita

Hallituksen esittämä osakesäästötili on perusajatukseltaan erinomainen, kansan piirissä vaurautta luova mekanismi, mutta se on pilattu poliittisella sulle-mulle lehmänkaupalla.

Suurin ongelma lienee se, että nykyiset piensijoittajien arvo-osuustilit eivät ole käännettävissä osakesäästötileiksi. Varallisuus, jota siis rajoittaa 50 000€ katto, tulee kaavaillun perusteella siirtää tilille euromääräisenä. Olemassa olevat sijoitukset tulee realisoida ja niistä pitää maksaa luovutusvoiton osalta vero ennen kuin verovelvollisuuden mahdollisesta lykkääntymisestä pääsee nauttimaan osakesäästötilin piirissä. Tämä kirpaisee pahiten juuri sitä säästäjäsegmenttiä, jolle Petteri Orpo painotti mekanismin hyötyjä.

Esitettyjen lukujen mukaan (olettaen pörssin efektiiviseksi osinkotuotoksi 4%) 400 000 ihmistä omistaa alle 12 500€ euron salkun. Tämä osakeomaisuus pitää siis myydä, voitoista tulee maksaa mahdollinen luovutusvero ja osakkeet pitää ostaa uudelleen osakesäästösalkkuun (myynneistä ja ostoista veloitetaan tyypillisesti vielä välityspalkkio). Vaihtoehtoisesti piensijoittaja voi alkaa keräämään vastaavaa, mahdollisesti vuosikymmenten aikana säästettyä, pääomaa alusta päästäkseen nauttimaan uudistuksen eduista. Varakkaamman sijoittajan salkussa puolestaan 50 000 € saattaa olla pieni osa käteispuskuria ja siten uudistuksen hyödyt ovat piensijoittajaa paremmin saavutettavissa.

Muitakin vakavia valuvikoja ja epäselvyyksiä liittyy uudistukseen. Pahimmassa tapauksissa rajoitukset muuttavat pörssikaupan luonnetta joidenkin kaupankäyntikohteiden osalta täysin varsin epälikvidissä pörssissämme. Ulkomaiset osakkeet ja osakkeenvälittäjät ovat myös täysi kysymysmerkki kaavailussa ja piensijoittaja saattaa kärsiä jäälleen esim. kohonneina kaupankäyntikuluina uudistuksen rajoitusten tuomista lieveilmiöistä.

Julkaistu

Pikku tyttönä luulin, että sana ”pakolainen” oli kirosana

OLETKO koskaan joutunut rasismin kohteeksi? Entä tiedätkö, miltä tuntuu, kun ulkopuolisten sanat jättävät ikuiset arvet sydämeen? Voisin kirjoittaa rasismista satoja sivuja, mutta tällä kerta tyydyn tähän lyhyeen tarinaan itsestäni.

Minulta kysytään usein, mistä maasta olen kotoisin. Välillä annan ihmisten arvailla kansalaisuuttani, ja tähän mennessä vain parin ihmisen arvaukset ovat osuneet oikeaan. Tätä samaa kysymystä olen kuitenkin pohtinut paljon: minkä maalainen oikeasti olen? En tiedä, miltä tuntuu kuulua johonkin tiettyyn kansaan ja kulttuuriin.

Olen aina elänyt pakolais­statuksella eri maissa, eikä minulla ole koskaan ollut mahdollisuutta käydä vanhempieni synnyinmaassa.

Pikkutyttönä luulin, että ”pakolainen” oli kirosana. Kun kotipihallani kinastelin naapurin lasten kanssa, saatoin itsekin haukkua heitä pakolaisiksi tajuamatta, että he olivat valtaväestöön kuuluvia ja minä olin se, jota pitäisi haukkua pakolaiseksi. Mutta tuo sana oli niin inhottavan loukkaava, että se lopetti kinastelun.

Koulussa olin suosittu ja menestynyt oppilas. Silti jouduin epäasiallisen käytöksen kohteeksi. Yhdellä opettajalla oli tapana kehua minua muille oppilaille, että ”tämä tyttö on tosi hyvä oppilas vaikka onkin pakolainen”.

Pikkutyttönä pakolaisuus tarkoitti minulle huonommuutta, kakkosluokan kansalaisuutta, kelvottomuutta ja arvottomuutta. Pakolaisuus tarkoitti sitä, että pitää nöyrästi niellä solvauksia ja tuntea olonsa toivottomana toisten kotiin tunkeutujana.

Onneksi rankat ajat ovat nyt ohi. En ole enää se pikkutyttö, joka tunsi syyllisyyttä kotimaansa konfliktin takia. Nyt tiedän, ettei minun tarvitsekaan tuntea kuuluvani mihinkään maahan ollakseni hyvä. Riittää, että olen ihminen ihmiselle.

Jos sinulla on ennakkoluuloja jotakuta kohtaan, varmista, ettet päästä vahingossakaan loukkaavia sanoja suustasi. Joskus ne jättävät ikuiset arvet toisen ihmisen sydämeen.

Julkaistu

Mielipide: Sharia-laille ei ole Suomessa sijaa

Minä muslimiperheen tytär sanon, että sharialle ei ole Suomessa sijaa

Esimerkiksi Helsingin Sanomat julkaisi islamilaisen oikeuden asiantuntija, University of Wisconsinin oikeustieteen professori Asifa Quraishi-Landesin kannanoton liittyen sharian roolista länsimaissa. Asifan mielestä on järkevä ottaa joitakin sharia-lakeja (avioliitto, perinnänjako, kaupanteko) Suomen lakiin.

Iltasanomat on haastatellut Suomen islamilaisen yhdyskunnan imaami Anas Hajjaria, jonka mukaan sharia-tuomioistuimelle olisi tarvetta Suomessa.

Itse henkilökohtaisesti kannatan uskonnon vapautta ja mielestäni on erittäin mahtava asia, että Suomessa ihmisten uskonnon vapautta kunnioitetaan. Esimerkiksi olisi ollut todella kurjaa jos hijabin käyttö kiellettäisiin äidiltäni tai ristin käyttö kiellettäisiin kristityltä ihmiseltä. Uskon, että uskontoa saa kukin tavallaan harjoittaa, pääasia, ettei siitä aiheudu vahinkoa muille ihmisille.

Sharia-lakia on monesta näkökulmasta kritisoitu muslimimaiden ihmisoikeusaktivistien toimesta. Esimerkiksi avioero sharia-lain mukaisesti on jyrkästi ristiriidassa tasa-arvon kanssa ja kulkee vahvasti käsi kädessä patriarkaatin kanssa.

Suomen lain edessä kaikkien pitää olla tasavertaisia. Eivät muslimit halua todellakaan mitään erikoiskohtelua tässä maassa. Muutamien ”asiantuntijoiden” mielivaltaisilla mediahaastatteluilla ei saada muuta kuin vihan lietsonta aikaan. Jos muslimeille sallittaisiin sharian tuomioistuin, sitten pitää sallia samat oikeudet ateisteille, lestadiolaisille, buddhalaisille, juutalaisille, shamaaneille ynnä muille. Mitä silloin tapahtuisi Suomen saavuttamalle tasa-arvolle, jos maassa olisi laaja kirjo erilaisista lainsäädännöistä ja oikeussysteemeistä?

On tutkitusti osoitettu, että valtion riippumattomuus uskonnosta on tärkeässä roolissa yhdenvertaisuuden toteutumisessa. Mielestäni mikään uskonto ei saisi millään tavalla määrittää lainsäädäntöä. Lainsäädännön on jatkuvasti mentävä siihen suuntaan, että ihmisoikeuksia toteutetaan paremmin.