Yle uutisoi hiljattain, että eduskuntavaaliehdokkaiden budjetit ovat olleet rajussa nousutrendissä. Pyrin tulevissa vaaleissa eduskuntaan vaalibudjetilla, joka on alle 5 000 euroa ja tilastollisesti taloudelliset lähtökohtani pärjätä vaaleissa ovat hatarat. Esimerkiksi viime eduskuntavaaleissa vain kolme henkilöä tuli valituksi alle 5 000 euron kampanjalla.
Keskimäärin kevään 2015 eduskuntavaaliehdokkaiden vaalibudjetit olivat yli 11 000 euroa ja lopulta valituksi tulleilla ehdokkailla keskimäärin peräti yli 38 000 euroa. Suurimmat vaalibudjetit olivat jopa yli 100 000 euroa – enemmän kuin suomalaisen kotitalouden mediaanivarallisuus.
Hurjiksi paisuvat kampanjabudjetit saattavat vaarantaa ehdokkaan henkilökohtaisen talouden lisäksi myös edustuksellisen demokratian.
Suomalaisista veronmaksajista vain noin 10 prosenttia ansaitsee keskimääräisen valituksi tuleen ehdokkaan vaalibudjetin verran vuodessa. Vaalibudjettien kipukynnys tulee siis vastaan varsin nopeasti suurimmalla osalla kansanedustajaksi pyrkivällä henkilöllä.
Väistämättä tämä vääristää esimerkiksi vähävaraisten kuten opiskelijoiden, sairaanhoitajien tai muiden matala- tai keskituloisten edustusta. Valituksi tullut ensimmäisen kauden kansanedustaja joutuu työskentelemään lähes kuusi kuukautta kuitatakseen vaaleihin käytetyt valituksi tuleen keskimääräisen ehdokkaan vaalimenot. Tämä karkottanee myös paljon päteviä politiikkoja hakeutumasta kansanedustajaksi.
Rahalla ei voi ostaa eduskuntapaikkaa, mutta tilastot osoittavat, että taloudellisilla resursseilla on vaikutusta kampanjoinnissa ja lopulta politiikassa. Matalatuloisten ehdokkaiden mahdollisuudet päästä eduskuntaan ovat jatkuvasti heikentyneet, sillä menestyksekäs kampanja vaatii paksua kukkaroa. Rahalla on mahdollista saada itsensä ja ajatuksena laajemmin näkyviin sekä luoda kontakti potentiaalisiin äänestäjiin.
Rahalla voi siis saada epäsuorasti poliittista valtaa ja toisaalta vaaditut panostukset karkottavat potentiaalisia ehdokkaita, mikä on vaaraksi edustukselliselle demokratialle. Tästä johtuen vaalibudjetteja tulisi rajata lainsäädännöllä.