Hallituksen esittämä osakesäästötili on perusajatukseltaan erinomainen, kansan piirissä vaurautta luova mekanismi, mutta se on pilattu poliittisella sulle-mulle lehmänkaupalla.
Suurin ongelma lienee se, että nykyiset piensijoittajien arvo-osuustilit eivät ole käännettävissä osakesäästötileiksi. Varallisuus, jota siis rajoittaa 50 000€ katto, tulee kaavaillun perusteella siirtää tilille euromääräisenä. Olemassa olevat sijoitukset tulee realisoida ja niistä pitää maksaa luovutusvoiton osalta vero ennen kuin verovelvollisuuden mahdollisesta lykkääntymisestä pääsee nauttimaan osakesäästötilin piirissä. Tämä kirpaisee pahiten juuri sitä säästäjäsegmenttiä, jolle Petteri Orpo painotti mekanismin hyötyjä.
Esitettyjen lukujen mukaan (olettaen pörssin efektiiviseksi osinkotuotoksi 4%) 400 000 ihmistä omistaa alle 12 500€ euron salkun. Tämä osakeomaisuus pitää siis myydä, voitoista tulee maksaa mahdollinen luovutusvero ja osakkeet pitää ostaa uudelleen osakesäästösalkkuun (myynneistä ja ostoista veloitetaan tyypillisesti vielä välityspalkkio). Vaihtoehtoisesti piensijoittaja voi alkaa keräämään vastaavaa, mahdollisesti vuosikymmenten aikana säästettyä, pääomaa alusta päästäkseen nauttimaan uudistuksen eduista. Varakkaamman sijoittajan salkussa puolestaan 50 000 € saattaa olla pieni osa käteispuskuria ja siten uudistuksen hyödyt ovat piensijoittajaa paremmin saavutettavissa.
Muitakin vakavia valuvikoja ja epäselvyyksiä liittyy uudistukseen. Pahimmassa tapauksissa rajoitukset muuttavat pörssikaupan luonnetta joidenkin kaupankäyntikohteiden osalta täysin varsin epälikvidissä pörssissämme. Ulkomaiset osakkeet ja osakkeenvälittäjät ovat myös täysi kysymysmerkki kaavailussa ja piensijoittaja saattaa kärsiä jäälleen esim. kohonneina kaupankäyntikuluina uudistuksen rajoitusten tuomista lieveilmiöistä.
