Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan rahoittama tutkimushanke Tasa-arvoa talousarvioon -selvitys julkaistiin 4.9.2018. Tutkimuksessa on tarkasteltu hallituksen talousarvion tasa-arvo- ja sukupuolivaikutusten arvioinnin merkitystä ja sitä, että miten tasa-arvovaikutuksia korostaa läpileikkaavasti päätöksenteko- ja lainvalmisteluprosesseissa kaikissa ministeriösektoreilla. Tasa-arvoa talouteen-hankkeen tavoitteena on lisätä valtiohallinnon sekä virkamieskoneiston ymmärrystä sukupuolivaikutusten arvioinnin merkityksestä, kannustaa etenkin päättäjiä asennemuutokseen sekä edistää sukupuolitietoisen budjetoinnin käytäntöjen yhteensovittamista suomalaiseen talouspolitiikkaan.
Tutkimuksessa on tarkasteltu Juha Sipilän hallituksen politiikkaa ja todettu, että päätöksenteossa sukupuolivaikutuksia ei ole otettu ollenkaan huomioon. Mm. Juha Sipilän hallituksen verotuksen ja sosiaalietuuksien tekemien muutosten myötä keskimäärin valtaosa hävinneistä on naisia. Lisäksi vero- ja etuusreformien myötä naisten tulot ovat pienentyneet miehiin verrattuna. Istuvan hallituksen aikana tehdyistä muutoksista hyödyt ja tappiot ovat kohdistuneet eri ihmisryhmiin eri tavalla. Esimerkiksi hallituksen politiikasta hyötyivät useammin työikäiset ja yläluokkalaiset kuin eläkeikäiset ja pienipalkkaiset. Myös hallituksen työllisyysreformin vaikutukset kohdistuivat selkeästi naisiin, ja vaikutuserot eri mies- ja naisryhmien välillä olivat suuria. Vaikka istuvan hallituksen aikana valtiovarainministeriö on antanut määräyksen tasa-arvonäkökulman sisällyttämiseen talousarvioesityksiin ja ohjaukseen, ei valtioministeriö silti ole ottanut vastuutta käytäntöjen kehittämisestä ja seurannasta. Valtionhallinnossa arvioidaan verojen ja etuuksien välittömiä vaikutuksia tulojakoon, mutta arviota ei tarkastella tasa-arvo- ja sukupuolinäkökulmasta. Sukupuolinäkökulma ei tähän mennessä ole myöskään ollut mukana politiikkaelinten työllisyysvaikutuksien arvioinnissa ja tutkimustyössä. Suomalaisen talouspolitiikan virhe on se, että vaikka tasa-arvovaikutusten arviointia on tehty jo pitkään, silti ei ole ollut riittävää tahtotilaa sukupuolivaikutusten arvioinnille talouspolitiikan näkökulmasta.
Lisäksi kyseenalaista on, että tasa-arvoministeri on linkitetty sosiaali- ja terveysministeriön alle, vaikka näiden eri ministeriöiden vastuualueet ovat eri. Lisäksi on ongelmallista, että muissa ministeriöissä tehtyjen lainsäädäntöjen valmistelussa ei tehdä tasa-arvovaikutusarviointia ja tasa-arvoasiat jätetään usein sille ryhmälle, jolle tasa-arokysymykset on annettu arvioitavaksi. Korjausliikettä kaipaavat myös valtionhallinto ja eri ministeriösektorit, sillä vaikka kaikki ovat samassa korttelissa, yhteistyö ei pelaa ja tiedon kulku ministeriöiden välillä ei ole saumatonta. Toisaalta kaikki ministeriösektorit omassa valmistelussaan ovat aina viime kädessä riippuvaisia valtionvarainministeriön poliittisesta tahdosta ja virkamiesten tulkinnasta, että mitä asioita nähdään välttämättömiksi hoitaa. Niin politiikassa, kuin hallinnossa keskeisin haaste on asenneongelma: oletetaan, että tasa-arvo voi heikentää taloutta, vaikka todellisuudessa tasa-arvo ja talous yhdistettynä edistävät hyvinvointia sekä kestävää yhteiskunnallista kehitystä.
Suomessa siis esiintyy edelleen taloudellista epätasa-arvoa eri sukupuolten välillä: keskimäärin naisten taloudellinen asema on heikompi kuin miesten. Tämän ongelman vuoksi tasa-arvo- ja sukupuolivaikutusten arvioinnin merkitys taloudessa korostuu entistä enemmän. Sukupuolivaikutusten arviointi on yksi tapa, jolla voidaan konkretisoida, että mitä seurauksia ja vaikutuksia talouteen liittyvistä päätökset voi tulla eri ihmisryhmiin ja sukupuolten tasa-arvoon. Hankkeessa tasa-arvovaikutusten arvioinnin parhaaksi tutkimusmenetelmäksi on todettu intersektionaalinen tutkimusmenetelmä, sillä poliittiset päätökset vaikuttavat ihmisiin usein eri tavalla. Intersektionaalisen tarkastelun mukaan pelkästään yksilöiden tulonlähteiden arvioinnin perusteella ei voida määritellä yksilön taloudellista hyvinvointia, vaan siihen vaikuttaa sukupuolinäkökulma, ikä, perhetyyppi, sosiaalinen asema jne. On tärkeää, että tasa-arvon näkökulma otetaan mukaan päätösten valmisteluun alusta lähtien ja taloutta koskevan päätöksenteon aikana varmistetaan, että väestön moninaisuus on otettu huomioon. Esimerkiksi jopa neutraalilta kuulostava päätöksenteko voi vaikuttaa eri sukupuolen edustajiin eri tavalla.
Pahin isku tämän hetkiselle Suomen saavuttamalle tasa-arvolle on tasa-arvon itsestään selvyytenä pitäminen. Meidän ei pitäisi sallia takapakkia tasa-arvossa, jota on saatu kovalla työllä ja sinnikkyydellä, päinvastoin meidän on vaadittava päättäjiltä kiinnittämään erityistä huomiota tasa-arvoon liittyviin ongelmiin. Tärkein askel kohti tasa-arvoisempaa Suomea ennen kaikkea on poliittinen tahtotila. Muutos alkaa siitä, kun tasa-arvo nostetaan hallituksen sekä ministeriöiden virkamieskoneiston prioriteettilistalle. Me tarvitsemme Suomessa sellaista poliittista tahtoa, joka puolustaa tasa-arvonäkökulmaa, niin miesten kuin naisten tasa-arvoa, nuorten ja lastemme asemaa sekä työelämäkysymyksiä eri sukupuolten välillä. Me tarvitsemme sellaista lainsäädäntöä, joka ottaa huomioon ihmisten moninaisuuden.