Purra on väärässä: pienet tuloerot eivät ole ongelma vaan talouskasvun lähde

Valtiovarainministeri Purra väitti tänään blogikirjoituksessaan, että Suomen ”liian pienet tuloerot ovat ongelma”. ”Liian pienet tuloerot ovat ongelma” -väite kuuluu nykytutkimuksen valossa niihin ihan samoihin tatcherilaisiin ja reaganilaisiin voodoo-talousteorioihin kuin trickle-down-ilmiöt ja Lafferin käyrät, joihin vedoten usein perustellaan leikkauksia, jotka tekevät vähäosaisten elämästä mahdollisimman kurjaa.

Suomen talouden ongelmien syy ei ole liian pienissä tuloeroissa. Keskeiset syyt haasteisiimme löytyvät vanhenevasta väestöstä, joka pienentää työvoiman kokoa ja kasvattaa palvelutarvetta, kuten terveydenhuoltoa ja hoivaa. Vanheneva väestö tekee investoinnit vähemmän houkutteleviksi ja rajaa yritysten mahdollisuutta kasvaa. Nämä ovat ne asiat, jotka tulisi ratkoa talousongelmien korjaamiseksi.

Mm. OECD:n ja IMF:n tutkimusten mukaan tasainen tulonjako lisää talouskasvua – eli juuri päinvastoin kuin Purra esittää. Tämä johtuu siitä, että talouskasvun synnyttävä yritystoiminta edellyttää vakaata investointimaaperää, jonka tasaisen tulonjaon tuoma yhteiskuntarauha takaa. Lisäksi tasaisen tulonjaon maissa koko yhteiskunnan osaamispotentiaali saadaan optimaalisesti käyttöön, kun varallisuus ei määrää ihmisen mahdollisuuksia. Epätasaisen tulonjaon maissa vähäosaisten potentiaali menetetään. Suomen pankki on kirjoittanut jo monta vuotta sitten hyvää analyysin tasaisen tulon jaon ja talouskasvun positiivisesta yhteydestä kertovasta tutkimuksesta.

Olen sanonut usein, että “amerikkalainen unelma”, jossa kenestä tahansa voi tulla mitä tahansa, toteutuu parhaiten Suomen kaltaisessa hyvinvointivaltiossa. Maksuton koulutus, terveydenhuolto ja sosiaalinen liikkuvuus mahdollistaa tämän – se on mahdollistanut myös itselleni polun lapsityöläisestä sukuni ensimmäiseksi yliopistossa opiskelevaksi naiseksi. Ihmettelen usein, miksi ihmeessä etenkin porvarilliselta laidalta tarjotaan talousongelmiin lääkkeeksi lisää eriarvoisuutta sekä hyvinvointiyhteiskunnan palveluiden karsimista, kun talousempiriakin sanoo, että tämä kaikki on julkiselle taloudelle haitallista.

Purran esiin nostamat sosiaaliturvan kannustinongelmatkin voidaan ratkoa ilman, että ajetaan ihmisiä köyhyyteen tai toimeentulotuelle (kuten hallitus tekee). Perustulo on esimerkki sosiaaliturvamallista, jossa työnteko on aina kannattavaa ja perustoimeentulo on silti taattu. Muitakin malleja on. Tasaisen tulonjaon tarkoituksena ei ole estää ketään vaurastumasta.

Toivoisin, että talouspolitiikka perustuisi Suomessa oikeudenmukaisuuden lisäksi sellaisille tekijöille, jotka tutkitusti lisäävät talouden kestävyyttä eikä heikentäisi sitä. Hallituksen talouspolitiikka perustuu puhtaalle ideologialle, joita on kokeiltu lukuisia kertoja surkein tuloksin.