Helsingin käräjäoikeudessa alkoi tänään oikeudenkäynti, jossa afgaanimiestä epäillään ex-puolisonsa murhasta. Murhaepäilyn taustalla on arvioitu olleen kunniaväkivallan piirteitä. Epäilty oli jo aiemmin uhkaillut naista muun muassa tappamisella ja kyseenalaistanut tämän länsimaista elämäntapaa.
Valitettavasti kunniaväkivallan kaikkein äärimmäisin muoto – kunniamurha – näyttäisi olevan läsnä myös meillä Suomessa. Vaasan 2018, Haagan 2019 ja Kuopion 2020 murhan yrityksissä on yhteys kunniamotiiviin. Vihdin 2020 murhassa oli oikeuden mukaan kunniamurhan piirteitä.
Ikävä kyllä kunniamurhissa on kyseessä koko kunniaväkivaltailmiön kaikkein kapein kohta jäävuoren huipusta. Huolestuttavaa on, että murhaa lievempiä tapauksia, kuten kunnian nimissä tehtyjä pahoinpitelyitä, ei juuri nouse tietoomme. Valitettavasti se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näitä tapauksia olisi – päinvastoin niistä vaietaan tai niitä ei tunnisteta.
Kunniamurhatapaukset osoittavat, että meidän on pakko alkaa ottaa kunniaväkivallan riskin alla elävien ihmisten tilanne paljon aiempaa vakavammin. Esimerkiksi Ruotsissa pelkästään 2022 kunniaväkivaltatapausten määrä oli 1540 kappaletta. Suomessa pitää tehdä hartiavoimin töitä, ettei tilanne ajaudu tällaiseen pisteeseen.
Toisaalta Ruotsissa on myös tehty kunniaväkivallan torjumiseksi paljon hyviä asioita, joista myös Suomessa voisimme ottaa oppia. Lainsäädäntöä on päivitetty ja esimerkiksi avioliittoon pakottaminen on rangaistavaa ja kunniamotiivi on rangaistusten koventamisperuste.
Tällaisia toimenpiteitä on syytä odottaa myös meillä, kun hallitus lupauksensa mukaisesti ryhtyy torjumaan kunniaväkivaltaa.
Äärimmäisen tärkeää on myös toimenpiteiden laaja-alaisuus. Terveydenhuolto, opetus- ja oppilashuolto, lastensuojelu, kotoutus- ja sosiaalipalvelut ja perhepalvelut ovat esimerkkejä niistä sektoreista, joissa voidaan puuttua kunniaväkivaltaan tai ennaltaehkäistä sitä. Näistä leikkaaminen estää kunniaväkivallan torjumista.
Suomessa liian moni maahanmuuttajanainen kulkee läpi sorron, väkivallan ja turvakodin tullaakseen osaksi yhteiskuntaa. Sen ei tarvitse olla näin.
PS. Tapaukseen liittyi myös mm. sharia-lain mukainen, ei-virallinen avioliitto. Tällaiset avioliitot linkittyvät valitettavan usein myös pakkoavioliittotapauksiin ja kunniakulttuuriin. Vaikka olen vankkumaton uskonnonvapauden puolustaja, mielestäni Suomessa ei tulisi olla mitään sijaa rinnakkaisille uskonnollisille lainsäädännöille tai siihen, että uskonnollisella auktoriteetin sanalla on enemmän painoarvoa kuin Suomen lailla.
Kirjoitimme aiemmin Nana Blomqvistin kanssa em. teemasta tekstin Ihmisoikeusliiton blogiin: https://ihmisoikeusliitto.fi/pakkoavioliitot-on-kitkettava-suomesta/