Historiallisen laajat lakot pysäyttävät Suomen. Orpon hallitus yhdessä elinkeinoelämän kanssa ovat ajautuneet täydelliseen yhteentörmäykseen ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Suomen työmarkkinat ovat ajautuneet ennen näkemättömään umpisolmuun.
Koska analyysini seuraavat osat tulevat olemaan erittäin kriittistä Orpon hallituksen toimien tarkastelua, aloitetaan kirjoitus toteamalla, että jaan kuitenkin hallituksen tavoitteet. Kirjoitin jo esimerkiksi ennen eduskuntavaaleja, että työnteon kannustimia on parannettava ja työllistämisen esteitä on purettava. Suomen työmarkkina ei mukaudu monellakaan tapaa nykypäivän tarpeisiin ja niitä tulee kyllä uudistaa ottamaan huomioon 2020-luvun ominaispiirteet, joita meidän 1960-70-luvuilta peräisin oleva malli ei huomioi.
Orpon hallituksen keinot ovat kuitenkin luvalla sanoen erittäin karut hyvin monella tapaa. Suomen työmarkkinapolitiikassa on pyritty vuosikymmenet työnantajien ja työntekijöiden reilun vallan tasapainoon. Tälle pohjalle on rakentunut pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan luottamusperusta. Jo hallitusohjelman julkaisun jälkeen oli selvää, että näin röyhkeä ja epätasapainoinen työmarkkinavallan uusjako tulee kostautumaan ja niin on nyt käymässä.