Keskusta Mika Lintilän johdolla teki eilen ”radikaalin” esityksen: miehen ja nainen tulisi samasta työstä, samalla kokemuksella samassa työpaikassa samaa palkkaa. Sosiaalisessa mediassa asiasta syntyi hörisevä nauru: mitään tasa-arvo-ongelmaa ei naisten palkoissa kuulemma ole.
Totuus on kuitenkin täysin toinen. Suomessa monella sektorilla ja monessa ammatissa naiset saavat samasta työstä miestä vähemmän palkkaa.
Esimerkiksi Suomen ekonomit ovat tehneet palkkaerovertailua viime vuosituhannelta asti. Vuoden 2018 tutkimuksen mukaan naisekonomit saivat keskimäärin perusteettomasti 12 prosenttia miehiä pienempää palkkaa yksityisellä sektorilla. Naisekonomien perusteeton palkkakuoppa oli siis todellisinta totta senkin jälkeen, kun työkokemuksen, tutkinnon, toimiaseman, työajan, työsuhteen, tulospalkkion, toimialan yms. vaikutukset olivat poistettu. Palkkahaitarin yläpäässä selittämätön ero miesten ja naisten välillä oli jopa yli 14 %.
Täysin identtisiä löydöksiä on tehty myös teknillisellä alalla. Kun palkkaan tyypillisesti vaikuttavat muuttujat on vakioitu, on selittämätön ero naisten palkassa miehiin nähden noin 5-6 prosenttia. Jos keskimääräinen mediaanipalkkaa tienaava diplomi-insinöörimies osakesäästää tämän ”ylimääräisen” osuutensa, kertyy hänelle eläkeikään mennessä puoli miljoonaa euroa kesimääräistä diplomi-insinöörinaista enemmän varallisuutta. Ekonomien 12 % palkkaero tuottaa eroksi koko työuralta lähes miljoonan.
Aivan viime aikoina myös kaksi suurta pörssiyritystä, UPM ja Nokia, ovat ryhtyneet selvittämään perusteettomia eroja työntekijöidensä palkassa. Nokian palkkaselvityksen lopputulos osoitti, että 90 % selittämättömistä palkkaeroista liittyi naisten saamiin palkkoihin. Yhtiö on sittemmin korjannut erot ja muuttanut palkkausprosessejaan varmistuakseen tasavertaisuudesta. UPM ei ole avannut selvityksensä tuloksia.
Surullisinta on se, että UPM:n ja Nokian tekemä palkkatasa-arvotyö on lähes ennenkuulumatonta ja maassamme täysin poikkeuksellista – siitäkin huolimatta, että maamme laki määrää hyvin yksiselitteisesti, ettei perusteettomia eroja saisi olla. Valitettavasti aivan liian monessa yrityksessä on asialle viitattu kintaalla – näin ovat todenneet esimerkiksi Suomen Ekonomit ja tasa-arvovaltuutettu.
Keskustan radikaali ehdotus siis vaatii yrityksiämme noudattamaan olevassa olevaa lainsäädäntöä – mullistavaa!
Monella alalla tilanne ei varmastikaan ole näin heikko. Esimerkiksi Suomen Ekonomistit ovat havainneet, että julkisella sektorilla perusteettomia eroja ei käytännössä ole. Syyksi todetaan palkka-avoimuus. Luonnollisestikaan taulukkopalkat eivät myöskään tee eroa sukupuolten välillä. Se ei kuitenkaan lohduta naistyöntekijöitä niillä aloilla, joissa perusteettomia eroja löytyy.
Jostain ihmeen syystä todella moni tuntuu vastustavan ajatusta siitä, että meillä olisi parempi näkyvyys siihen, millä perusteilla saamme palkkaa, ja toteutuvatko perusteet myös muiden kohdalla. Syytä sille, miksi avoimuutta ja tasa-arvoa vastustetaan, on hyvin vaikea ymmärtää. Kyse ei ole siitä, etteikö palkkaeroja saisi olla. Palkkaerojen pitäisi kuitenkin perustua pätevyyteen ja suoriutumiseen eikä sukupuoleen.
Perusteettomat palkkaerot kuntoon laittanut Nokia totesi, että palkat kannattaa laittaa kuntoon siksi, että se on hyvää ja kannattavaa liiketoimintaa. Lopulta tasavertaisessa palkitsemissa voittaa kaikki.