Keskustelin viime kuussa seksuaalivähemmistöihin kohdistuvasta kunniaväkivallasta Hercules-yökerhon järjestämässä live-ohjelmatilaisuudessa ja (alkuperäisen aikataulun mukaisen) Pride-viikon kunniaksi päätin kirjoittaa kunniakulttuurissa elävien seksuaalivähemmistöjen edustajien asemasta. Niin omissani kuin valtamedian aihetta koskevissa kirjoituksissa kunniaväkivaltaa on käsitelty pääosin naisia alistavana ilmiönä. Vaikka naisten yliedustus kunniaväkivallan uhreina onkin merkittävä, on muistettava, että myös miehiin voi kohdistua kunniaväkivaltaa esimerkiksi homoseksuaalisuuden tai uskonnosta luopumisen vuoksi. Myös miesten kokema kunniaväkivalta on arkipäivää Suomessa ja tunnen itsekin esimerkiksi useita seksuaalivähemmistön edustajia, jotka ovat kohdanneet kunniaväkivaltaa.
Seksuaalivähemmistöjen edustajien altistuminen kunniaväkivallalle ja sen uhalle johtuu ennen kaikkea kunniakulttuuria vaalivien yhteisöiden seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rajoituksista. Pohjimmiltaan siis syyt ilmiön taustalla eivät poikkea naisten tai seksuaalivähemmistöjen edustajien kohdalla toisistaan. Kunniakulttuuria vaalivissa yhteisöissä esimerkiksi homoseksuaalisuus nähdään häpeällisenä asiana, minkä vuoksi kunnia pyritään palauttamaan väkivalloin. Tämän vuoksi moni kunniakulttuurissa elävä seksuaalivähemmistön edustaja jää ikuisesti kaappiin tai salaisuuden paljastuttua voi joutua pakenemaan jopa maasta.
Kunniakulttuuria vaaliville yhteisöille leimallisia piirteitä ovat useimmiten konservatiivisuus, miesvaltaisuus ja vanhollisuskonnollisuus. Tällaisissa yhteisöissä ei myöskään suhtauduta inhimillisesti ja suvaitsevaisesti seksuaalivähemmistöihin. Seksuaalinen suuntautuminen koetaan näissä yhteisöissä monesti henkilökohtaiseksi valinnaksi ja siten seksuaalivähemmistön edustajan katsotaan yksilöllisillä valinnoillaan uhmaavan yhteisön arvoja, normeja ja sääntöjä. Seksuaalivähemmistöjen asema kunniakulttuuria vaalivissa yhteisöissä saattaa usein olla jopa heikompi heteronaisten asemaan nähden. Esimerkiksi naisen seurustelu vääränlaisen miehen kanssa on anteeksiannettavissa – seurustelu toisen naisen kanssa on anteeksiantamatonta. On täysin käsittämätöntä, että jopa Suomessa ihminen joutuu kokemaan turvallisuusuhkaa rakkautensa vuoksi.
Seksuaalivähemmistöjen oikeudet ja tasa-arvo tulisi ottaa myös laajemmaksi osaksi kotoutuspolitiikkaamme. Maassamme on paljon maahanmuuttajia, joille suomalaiset seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat täysin ristiriidassa lähtömaan lain ja käsitysten kanssa. Esimerkiksi minun synnyinmaassani Iranissa homoseksuaaleja hirtetään edelleen julkisesti kuukausittain. Eräiden arvioiden mukaan jopa 6000 homoseksuaalia on teloitettu Iranin islamistisen hallinnon aikana. Myös monissa muissakin kolmannen maailman maissa homoseksuaaleja tuomitaan vankilaan tai kuolemaan poliittisen järjestelmän siunaamana. Valitettavasti lähtömaiden lain suojalla sallittu seksuaalivähemmistöjen sorto ei kaikkien kohdalla hälvene välittömästi Suomeen saapumisen myötä.
Seksuaalivähemmistöissä on monenlaisia ihmistarinoita kaikkine omine ihmisoikeustarpeineen. Suomessa tehtävä arvokas seksuaalivähemmistöjä koskeva tasa-arvo työ ei ole riittävä, jos kunniaväkivaltaa ei oteta huomioon. On hankala kuvitella Suomessa tasa-arvo-asemaltaan haastavammassa tilanteessa olevaa ryhmää kuin kunniakulttuurissa elävät seksuaalivähemmistöt. Kunniaväkivallan osa-alueet tulee huomioida tasa-arvotyössä vahvemmin.
Hyvää Pride-viikkoa!