Pohjois-Savon käräjäoikeus tuomitsi viime viikolla afgaanimiehen kahdeksaksi vuodeksi vankilaan ex-puolisonsa murhan yrityksestä. Miehen aikomuksena oli palauttaa hänen oma kunniansa surmaamalla hänestä eronneen naisen. Onneksi nainen pelastui täpärästi. Tuomio on kova, mutta lähettää täysin oikean viestin – naisen siveys ei ole kenenkään kunnia eikä väkivaltaa voi perustella kulttuurilla, uskonnolla tai muilla tekosyillä!
Valitettavasti kunniaan liittyvän väkivallan kaikkein äärimmäisin muoto – kunnian vuoksi murhaaminen – näyttäisi olevan läsnä myös meillä Suomessa. Vaasan 2018, Haagan 2019 ja Kuopion 2020 murhan yrityksissä on kaikissa todistetusti yhteys kunniamotiiviin. Virallisesti Suomessa ei yhtään kunniamurhaa ole tehty, mutta esimerkiksi Ihmisoikeusliitto arvioi kunniamurhia tapahtuneen myös meillä.
Ikävä kyllä kunniamurhissa on kyseessä koko kunniaan liittyvän väkivaltailmiön kaikkein kapein kohta jäävuoren huipusta. Huolestuttavaa on, että murhaa lievempiä tapauksia, kuten kunnian nimissä tehtyjä pahoinpitelyitä, ei juuri koskaan nouse tietoomme. Valitettavasti se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö näitä tapauksia olisi – päinvastoin niistä vaietaan tai niitä ei tunnisteta, mutta niitä on paljon.
Vaikka Suomessa ei olekaan vielä todistettu yhtään virallista kunniamurhaa, on meidän syytä alkaa ottaa kunniaan liittyvän väkivallan riskin alla elävien naisten sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvien tilanne paljon vakavammin. Esimerkiksi Ruotsissa on tämän kevään aikana surmattu kuusi naista, ja näissä tapauksissa epäillään kytköstä kunniaväkivaltaan.
Toisaalta meillä on myös tehty asioiden eteen töitä. Viimeisimpänä toimenpiteenä THL on asettamassa ohjausryhmää kunnian liittyvän väkivallan vastaisen työn torjumiseksi ja kolmivuotisen torjuntaohjelman toteuttamiseksi. Toki paljon muutakin hyvää on saatu aikaan niin viranomaistoiminnassa, politiikassa ja mediassakin. Hiljaisuus murtuu ja tietämys kasvaa jatkuvasti.
Haluaisin vielä näin kuntavaalien alla muistuttaa, että kunniaan liittyvä väkivalta on myös kuntavaaliasia. Terveydenhuolto, opetus- ja oppilashuolto, lastensuojelu, kotoutus- ja sosiaalipalvelut ja perhepalvelut ovat esimerkkejä niistä sektoreista, joissa voidaan puuttua kunniaan liittyvään väkivaltaan tai ennaltaehkäistä sitä. Kunnan velvollisuus on huolehtia kaikkien kuntalaisten hyvinvoinnista ja resursoida palveluita riittävästi Istanbulin sopimuksessa tehtyjen sitoumusten mukaisesti.