Iranin ja Yhdysvaltojen välit ovat kiristyneet pisteeseen, jossa seuraava virheliike voi johtaa aseelliseen konfliktiin. Yhdysvaltojen sotajohdon äkkiarvaamattomuus koettiin jo perutun aseiskun osalta. Toisaalta vastapuolella on Yhdysvaltavastaisessa propagandassa kyllästetty Iranin kansa, joka seisoo tukevasti uskonnollisen johtajansa Ajatollah Khamenein takana. Jos sota syttyy, vuosien USA-vihamielisen aivopesuprosessin läpikäyneet iranilaiset ovat valmiita taistelemaan uskonnon ja isänmaan puolesta.
Iranilaisiin on iskostettu suoranaista amerikkavihaa vallankumouksesta asti lähes 40 vuotta. Iranissa kasvaneena olen ollut myös itse tällaisen propagandan kohteena. Koulun aamupiirissä olen itsekin julistanut “kuolema Amerikalle”, “Amerikka – suuri saatana” sekä ”kuolkaamme Khamenein puolesta”. Teheranin kaduille, bulevardeille, kauppakeskuksiin ja ympäri kaupunkia oli aseteltu kylttejä ja tienvarsibanderolleja, joissa Yhdysvaltoja ja muuta läntistä maailmaa demonisoitiin. Mediassa Yhdysvaltoja ja koko länttä kutsuttiin saastuttajiksi, jotka haluavat tuhota viattomia ihmisiä. Merkki- ja pyhäpäivinä järjestettiin massiivisia mielenilmauksia, joissa huudettiin Yhdysvaltoja solvaavia iskulauseita. Television välityksellä katsoin, kuinka iranilaiset polttavat Yhdysvaltojen lippuja toimittajien ylistäessä heidän rohkeuttaan. Siten minullekin muodostui mielikuva lännen fanaatisista ja sadistisista johtajista, jotka haluavat tuhota ympäristön, jossa minä ja perheeni elimme. Yhdysvaltoja inhosin tietysti eniten, koska se oli paholaisista suurin ja jo alakouluikäisenä toivoin, että jokainen amerikkalainen ja länsimaalainen kuolisi silmittömään väkivaltaan.
Iranilaismedian äärimmäisestä puolueellisuudesta huolimatta seuraan Suomesta käsin yhä edelleen tiiviisti maan lehdistöä sekä farsinkielistä sosiaalista mediaa. Iranissa on ollut pitkään kurja tilanne ja sosiaalinen eriarvoisuus on valtava – rikkaat rikastuvat satumaisesti ja köyhät köyhistyävät äärirajoille. Yhteiskunnassa vallitseva työttömyys, nälänhätä, levottomuus ja huono turvallisuustilanne ovat osaltaan kasvattaneet kansan tyytymättömyyttä maan hallintoa kohtaan. Iranille asetetut taloudelliset pakotteet ovat merkittävästi kurjistaneet maan tilannetta. Valitettavasti pakotteet eivät kuitenkaan ole toimineet toivotulla tavalla, jossa kansa kääntyisi yhä vahvemmin Iranin papistohallintoa vastaan. Sen sijaan iranilaiset ovat tehneet pakotteita asettaneesta Yhdysvalloista syyllisen heidän kärsimykselleen ja hallinnon asema on päinvastoin vahvistunut eikä kansainväliseen yhteistyöhön uskota enää ollenkaan. Yhdysvaltavastaisuus onkin ollut jälleen kasvutrendissä farsinkielisessä sosiaalisessa mediassa ja ihmiset julistavat kouluni aamupiiristä tuttuja ”kuolema Amerikalle”, ”olemme valmiit sotaan” ja ”suuri saatana alas”.
Iranilaiset ovat uskonnollinen ja nationalistinen kansa ja läpi islamistisen hallinnon historian papisto on taitavasti käyttänyt tätä hyväkseen levittääkseen propagandansa sekä esimerkiksi värvätäkseen nuoria omiin geopoliittisien intressien mukaisiin taisteluihin. Iranissa on monta sukupolvea, jotka ovat kasvaneet uskontomyötäisen ja Yhdysvaltavastaisen propagandan kanssa. Ja kun valheita kuulee tarpeeksi, on mahdotonta erottaa totuutta valheista. Esimerkiksi marttyyriuutta pidetään kunniakkaimpina ja miehekkäimpinä asioina, joita kansalainen voi saavuttaa elämänsä aikana. Marttyyriksi ryhtymisen puolesta saarnaaviin imaameihin törmää jopa sosiaalisessa mediassa.
Sodan syttyminen ei tarkoittaisi Trumpin sanoin Iranin loppua ilman aivan äärimmäisiä sotakeinoja, kuten joukkotuhoaseiden käyttöä. Yhdysvallat eivät voi marssia Iraniin vapauttajina Irak-sodan retoriikan tavoin, sillä Yhdysvallat on Iranin shiiaenemmistöisen kansan silmissä vihollisista pahin. Vuosien systemaattisen propagandan alla kasvaneista iranilaisista tulee löytymään vaivattomasti ihmisiä, jotka ovat valmiita taistelemaan kuolemaansa asti tai ryhtymään marttyyreiksi uskontonsa tai viholliskuvan vuoksi. Potentiaalisessa konfliktissa on kaikki vastaavat pitkittymisen riskit kuin Irakin sodassa, jonka jälkiseuraamukset ravistelevat yhä Lähi-itää ja Eurooppaa. Pelkästään Iranin väestömäärä ja maan geologia ja sijainti tekevät siitä moninkertaisesti monimutkaisemman kohteen hyökättäväksi kuin Irakista. Poliittiset valtio-, uskonto- ja kansallisryhmittymäkytkökset ovat Lähi-idässä kompleksisia eikä Iranin hallintoa todennäköisesti kukisteta pelkästään Iraniin hyökkäämällä.
Vaikka toivonkin Iranin papistohallinnon kukistumista, olisi lyhyellä tähtäimellä parasta, että papisto taipuisi diplomaattiseen ratkaisuun Yhdysvaltojen kanssa sodan sijasta. Kiristyneessä tilanteessa suurin häviäjä on Iranin kansa, jonka taloudellinen tilanne kurjistuu jatkuvasti. Kurjistuva taloudellinen tilanne taas ruokkii sotaisaa asennetta Yhdysvaltoja vastaan. Puolestaan sodan syttyessä häviäjiä ei pysty määrittelemään, sillä seuraukset tulisivat olemaan laaja-alaiset ja kauaskantoiset. Varmaa on, että esimerkiksi uusilta, aiempaa massiivisimmilta pakolaisaalloilta ei voitaisi Euroopassa välttyä. Valitettavasti diplomatian tie näyttää hyvin haastavalta, sillä Iran on ilmoittanut tänään luopuvansa ydinsopimukseen kirjattuja uraanin rikastusastetta sääteleviä pykäliä vastalauseena Yhdysvaltojen eilen julistetuille lisäpakotteille.