Viime aikainen Al-Taeen kirjoituksista noussut some-kohu on ollut ikävä ja hämmästyttävä. Kohussa hämmästyttävää on ollut se, että Husseinilla oli näin absurdi ja radikaali ajatusmaailma varsin kypsällä iällä, mistä hän on kuitenkin sanojensa mukaan onnistunut irtautumaan. Olen al-Taeen kanssa keskustellut pari kertaa, mutta häntä en muuten tunne. ”Rauhan Taen” mielipidekirjoituksiin olen kuitenkin tutustunut. Kirjoitusten osalta hänen arvonsa vastaa myös minun arvomaailmaani. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että Al-Taee on ottanut kantaa nuorten radikalisoitumiseen ja vaatinut pitkäjänteistä ja vakaata budjetointia radikalisoitumisen ennaltaehkäisevään työhön.
Vaikka al-Taeen loukkaavat lausunnot ovatkin ikäviä, ne antavat mahdollisuuden keskustella myös rasismin vaietummasta puolesta, jossa rasismiin syyllistyy maahanmuuttaja. Pahimmillaan pakolainen on pakolaiselle susi. Myös maahanmuuttajayhteisöissä tarvitaan pitkäjänteistä ja vakaata rasismin vastaista työtä.
Kun rasismista puhutaan, on todella tärkeätä, ettei keskustelu rajoitu kantaväestön harjoittamaan rasismiin maahanmuuttajia kohtaan. Maahanmuuttajat ovat heterogeeninen ryhmä. Tulee pitää mielessä, että useista kymmenistä maista tänne tulleita ihmisiä yhdistää monesti ainoastaan maahanmuuttajuus, pakolaisuus tai turvapaikanhakijuus – yhteiskunnallinen status.
Maahanmuuttajat ovat rasistisia aivan samoista syistä kuin kantasuomalainen on rasisti joitakin maahanmuuttajia kohtaan. Syitä voidaan hakea esimerkiksi siitä, että lähtömaiden tasa-arvo ei ole samalla linjalla kuin tasa-arvo Suomessa. Lisäksi lukutaidottomuus, huono-osaisuus, juurettomuus ym. voivat olla juurisyitä ihmisten rasistisiin asenteisiin. Esimerkiksi minun kotimaassani Afganistanissa rasismista ei puhuta samalla tavalla kuin Suomessa puhutaan. Siellä mm. rotuvihan sekä shiijojen ja sunnien vastakkainasettelu onkin kärjistynyt jopa joukkoteloituksiin.
Muslimitkaan eivät ole homogeeninen ryhmä. Itse asiassa muslimi voi ihan hyvin olla rasisti toiselle muslimille. Esimerkiksi niissä muslimiyhteisöissä, joissa on heimokulttuurin vahva jalanjälki, ei suvaita ”vääränlaisia ihmisiä”, vaikka kyseessä olisikin muslimi. Heimokulttuurin normisto ja kulttuurilliset koodit ovat monimutkaisia ja syvälle juurtuneita käyttäytymistä määrittäviä tekijöitä.
Rasismi, jota joissakin maahanmuuttajayhteisöissä harjoitetaan muistuttaa radikalismissaan jopa etnonationalismia. Lisäksi esimerkiksi homoviha tai rasismi tummaihoisia kohtaan on huomattavasti karkeampaa maahanmuuttajien keskuudessa, kuin valtaväestön keskuudessa. Työssäni vastaanottokeskuksessa olen todistanut, kuinka afrikkalaistaustaisiin työntekijöihin kohdistuu erittäin rasistisia ja vihamielisiä solvauksia heidän etnisyytensä vuoksi. Samoin shiia- ja sunnitaustaisten turvapaikanhakijoiden välillä on väkivaltaisuuteen eskaloituvia kiistoja.
Rasismi määrittää vahvasti myös maahanmuuttajan henkilökohtaista elinpiiriä. Homoseksuaalisuutta halveksutaan ja homoseksuaalisuus on kaappiin jäävä tabu, sillä paljastunut tieto häpeälliseksi katsotusta seksuaalisesta suuntautumisesta voi olla hengenvaarallinen. Väärän seurustelukumppanin valinnasta on pahoinpidelty sairaalakuntoon ja kumppani on hyväksytty vasta, kun kumppanin lähtömaa ja etnisyys on ollut lähipiirin hyväksymä.
Mielestäni on virhe ajatella, että korjausliikkeitä on tehtävä vain ja ainoastaan valtaväestön keskuudessa, kun puhutaan rasismista, seksuaalivähemmistöjen oikeuksista ja solidaarisuudesta. Tästä al-Taeen julkisuuteen paljastuneet julkaisut ovat erinomainen esimerkki.