Olemme Suomessa rakentaneet vaurautta, vakautta ja rauhaa luovan hyvinvointiyhteiskunnan, joka herättää ihailua lähes kaikkialla. Hyvinvointiyhteiskunta on suomalaisten tarina.

Hyvinvointivaltio on myös minun tarinani. En kirjoittaisi tätä tekstiä ilman suomalaista hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltio on tehnyt mahdolliseksi oman tieni lapsityöläisestä sukuni ensimmäiseksi yliopistossa opiskelevaksi naiseksi. Se on tarjonnut minulle edullisen hoidon ja lääkityksen kroonisiin sairauksiini, jotta olen pysynyt työkykyisenä ja voinut työskennellä hoitajana pitääkseni huolen muiden terveydestä. Hyvinvointivaltion tuottama tasa-arvo, vapaus ja turvallisuus ovat asioita, joista olin aina haaveillut, ja jotka muuttuivat todeksi, kun muutin Suomeen.

Tasa-arvo, vapaus, vakaus, vauraus ja turvallisuus ovat ne syyt, miksi niin monet suomalaiset pitävät hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen palveluita tärkeimpinä poliittisina kysymyksinä.

Ikääntyvä väestö, teknologinen kehitys ja ilmastonmuutos heittävät kuitenkin ison haasteen tulevaisuuden hyvinvointivaltiolle. Venäjän hyökkäyssota, populistinen liikehdintä ja päätöksenteon globalisoituminen aiheuttavat väkisin muutospaineita totuttuun yhteiskuntajärjestykseen. Kaventunut taloudellinen liikkumavara tulee aiheuttamaan aiempaa kipeämpiä valintoja jatkossa.

Tässä kirjoituksessa on kuvattu lavealla pensselillä sitä, millainen on minun ihanneyhteiskuntani ja sitä, miten ratkaisisin keskeisiin hyvinvointiyhteiskunnan ongelmiin sekä globaaleihin megatrendeihin liittyviä haasteita. Ohjelma on alunperin kirjoitettu arvo-ohjelmakseni kevään 2023 eduskuntavaaleja varten. Tämän puolella seison ja näiden asioiden puolesta lupaan tehdä työtä joka ikinen päivä.

Lue koko ohjelma tai klikkaa alta suoraan sinulle tärkeimpään teemaan:

Hyvinvointivaltio

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on Suomen menestyksen, vakauden ja turvallisuuden tae. Suomi on lähes kaikilla hyvinvointia, vaurautta, turvallisuutta, vakautta ja onnellisuutta mittaavilla mittareilla maailman kaikkein kirkkainta kärkeä, jollei jopa maailman paras. Näitä asioita ei saa unohtaa tai ottaa itsestäänselvyytenä. Sitä suunnatonta työtä, jota hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi on tehty ei saa altistaa lyhytnäköisille pikavoitoille.

Hyvinvointivaltioiden voittokulku on häkellyttävä. Niissä maissa, jotka ovat valinneet yhteiskuntamallikseen hyvinvointivaltion, on suhteellisesti tarkasteltuna esimerkiksi vähän köyhyyttä, taloudellinen kasvu nopeaa, hyvä työllisyystilanne, matalat tuloerot, korkea koulutustaso sekä hyvä turvallisuustilanne. Suomessa presidentti voi lähteä pelaamaan jääkiekkoa kansan keskuuteen, kadonnut lompakko löytää takaisin omistajalleen ja ministeri voi jäädä kotiin hoitamaan vastasyntyneitä lapsia puolison palatessa töihin. Meidän tulee taistella tällaisen yhteiskunnan olemassaolosta kynsin hampain – kovin montaa vastaavaa paikkaa ei tältä planeetalta löydy.

Meistä lähes jokaisella on mahdollisuus saada asuinpaikasta, sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta melko tasavertainen pääsy terveydenhuoltoon, koulutukseen, harrastuksiin ja toimeentuloon. Suomessa heikommastakin lähtökohdista ponnistavalla on todellinen mahdollisuus tavoitella mahdollisimman hyvää elämää. Lupaus “amerikkalaisesta unelmasta”, jossa kenestä vain voi tulla mitä vain toteutuu parhaiten sosiaalisen liikkuvuuden turvaavassa hyvinvointivaltiossa kuten Suomessa.

Olen itse esimerkki siitä, miten hyvinvointivaltio voi mahdollistaa haaveiden täyttymisen. Olen syntynyt ja kasvanut absoluuttisessa köyhyydessä ilman ihmisoikeuksia tai yhteiskunnan turvaverkkoja. 13-vuotiaana minusta tuli lapsityöläinen. Kun muutin Suomeen, elämäni mullistui. Hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti minun polkuni lapsityöläisestä sukuni ensimmäiseksi yliopistossa opiskelevaksi naiseksi ja tarjosi vapautta ja vakautta, josta olin aina haaveillut.

Olemme nyt kuitenkin tulossa hyvinvointivaltion taitospisteeseen. Väestö vanhenee, koulujärjestelmämme tulokset ovat heikentyneet ja terveydenhuolto on ajautunut ongelmiin. Samalla talous on tiukemmalla ja teknologiset ja demografiset muutokset tuovat omat lisähaasteensa. Tulevien vuosien ylivoimaisesti suurin haaste on se, miten me ratkomme ilmastokriisin ja tasapainotamme talouden pitäen samalla huolta väestömme terveydestä, osaamiseta ja sivistyksestä sekä liike-elämän kilpailukyvystä.

Etenkin taloudellinen liikkumatila huoltosuhteen heiketessä on iso haaste hyvinvointiyhteiskunnan palveluille. Hyvinvoivaa Suomea ei kuitenkaan rakenneta kurjistamalla, vaan uudistamalla. Suomea ei saada kuntoon leikkaamalla summittaisesti aivan kaikesta vaan tekemällä työllisyyttä, koulutusta, terveydenhuoltoa ja julkishallintoa koskevat rakenneuudistukset.

Demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet

Kaiken päätöksenteon tulee tähdätä tasa-arvon, demokratian ja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja kunnioittamiseen. Suomessa nämä toteutuvat pääasiassa erittäin hyvin, mutta maailmalla on toisin. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet myös vaativat jatkuvaa suojelua ja edistämistä. Länsimainen tasa-arvo ja demokratia ovat lopulta hyvin hauraita ja ne voivat murtua hetkessä. Tämän ovat esimerkiksi osoittaneet kongressitalon valtaus Yhdysvalloissa, aborttioikeuden kumoaminen ja kaventaminen useassa eri valtiossa sekä naisten ja vähemmistöjen oikeuksien rajoittaminen jopa joissain Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Siksi tasa-arvo, demokratia ja yhdenvertaisuus on pidettävä herkeämättä politiikan keskiössä kaikkina aikoina.

Tässä yhteiskunnassa jokaiselle pitäisi taata vapaus olla oma itsensä. Vieläkin niin lainsäädäntö kuin asenteet ja rakenteet estävät tämän hyvin usein. Esimerkiksi translaki on aika saattaa tälle vuosituhannelle vastaamaan ihmis- ja perusoikeuksia (päivitys: tämä onneksi on hoidettu nykyisen hallituksen toimesta pois päiväjärjestyksestä!) sekä tarjoamaan vapauden olla oma itsensä. Samoin esimerkiksi eri sukupuoliin kohdistuvia odotuksia työ- ja perhe-elämässä on korjattava vastaamaan nykypäivän odotuksia ja perheiden omaa tahtoa.

Suomessa suuria tasa-arvo- ja ihmisoikeushaasteita kohdistuu etenkin maahanmuuttaja- ja uskontovähemmistöryhmien naisiin. Esimerkiksi kunniaan liittyvä väkivalta ja kontrolli ovat aivan liian arkipäivää sadoille tai jopa tuhansille naisille myös meillä Suomessa. Tällä on erittäin kielteinen vaikutus koko yhteisöön ja esimerkiksi maahanmuuttajanaisten heikko asema heijastuu lieveilmiöinä useammassa sukupolvessa. Parannamme vähemmistöjen asemaa parhaiten tukemalla vähemmistönaisten asemaa. Naisiin kohdistuvassa väkivallassa Suomi ei ole vieläkään onnistunut täyttämään Istambulin sopimuksen vaatimuksia.

Poikien ja miesten syrjäytymiseen tulisi puuttua pikavauhdilla. Suomessa on yli 50 000 syrjäytynyttä ja näistä ylivoimainen enemmistö on poikia ja miehiä. Koronakriisi on heikentänyt tilannetta entisestään. Mielenterveyspanostuksilla voimme hoitaa jo nyt syntynyttä ongelmaa. Samalla kuitenkin erityisesti poikien ja miesten oppimiseen, työnsaantiin, asuntotilanteeseen ja esimerkiksi harrastuksiin ja muuhun sosiaaliseen elämään tulee saada rajuja parannuksia, jottei syrjäytymistä ylipäätään tapahtuisi. Epätasa-arvoinen asepalvelus on suuri epäkohta tasa-arvon mallimaalle.

Yhteiskunnassamme tulisi vapauden korostamisen lisäksi puhua paljon nykyistä enemmän vastuista. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa on helppo unohtaa vastuun merkitys. Monesti vaaditaan esimerkiksi nykyistä laajempaa sananvapautta, mutta vastuuta omien sanojen seurauksista ei haluta kantaa. Demokratian saa muuttumaan villiksi länneksi, jossa vain vahvimmat jyräävät, jos vastuuta ei kanneta.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Yhteiskunta voi hyvin vain, jos sen jäsenet voivat hyvin. Terve, hyvinvoiva ja onnellinen yhteiskunnan jäsen haluaa ja jaksaa työllään ja toimeliaisuudellaan työskennellä paremman huomisen puolesta. Hyvä terveys, hyvinvointi ja onnellisuus ovat myös turvallisen ja vakaan yhteiskunnan perusta. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkein hyvinvointiyhteiskunnan osa, jonka avulla me pidämme huolen terveydestä, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta ja siten yhteiskuntamme kilpailukyvystä, vakaudesta ja turvallisuudesta. Investointi sosiaali- ja terveyspalveluihin on panostus maamme paremman ja vauraamman tulevaisuuden puolesta.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa terveyserot ovat suhteellisen suuret. Me käytämme paljon vähemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin Pohjoismaiset verrokkimme. Terveys- ja hyvinvointierojen kasvu tulee pysäyttää ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksessa on päästävä pohjoismaisen hyvinvointivaltion vaatimalle tasolle. Jos tingimme tästä, tingimme myös kilpailukyvystä, vakaudesta ja turvallisuudesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat sote-palveluiden kivijalka. Ilman heidän työpanostaan ei ole sote-palveluitakaan. Suomessa on kuitenkin laiminlyöty näiden hyvinvointiyhteiskuntamme sankareiden työolot ja palkka vuosikymmenet. Se on aiheuttanut meille ennennäkemättömän työvoima-aukon sote-palveluihin, joka puolestaan on heijastunut esimerkiksi päivystyksen ja vanhusten hoidon rajuina ongelmina. Sote-palveluiden kuntoonlaitto ja hyvinvointiyhteiskunnan kunnianpalautus alkaa sote-henkilöstön työolojen ja palkkauksen parannuksella.

Hoidamme myös terveyttä ja hyvinvointia aivan liian myöhään. Resurssipulassa annamme ongelmien kehittyä aivan liian pitkälle. Tämä taas aiheuttaa aivan tarpeetonta raskaiden ja kalliiden palveluiden kysynnän kasvua, kun ongelma olisi voitu korjata aikaisemmin ja halvemmalla. Sen lisäksi, että tämä on järjetöntä kansantaloudellisesti, aiheuttaa pidemmälle levinneet vaivat myös aivan tarpeetonta inhimillistä kärsimystä. Meidän on pakko pystyä siirtämään hoidon painopistettä kohti ennaltaehkäisyä.

Mielenterveydelliset vaivat ovat vakavuudessaan syrjäyttäneet monet suomalaisia vaivanneet fyysiset vaivat. Mielenterveydelliset syyt ovat esimerkiksi merkittävin työelämästä syrjäyttävä sairausryhmä. Mielenterveydelliset ongelmat aiheuttavat myös eniten sairauspoissaoloja. OECD on arvioinnut mielenterveyden ongelmien ja huonon mielenterveyden hoidon maksavan maallemme joka vuosi jopa yli 11 miljardia euroa. Jokainen mielenterveyteen sijoitettu euro maksaa kuitenkin itsensä moninkertaisena takaisin. Tarjoamalla täsmällistä hoitoa mielenterveydellisiin haasteisiin voimme välttää yksilöllisten tragedioiden lisäksi myös laajan kansanterveydellisen ja kansantaloudellisen taakan, jonka hoitamattomat mielenterveysongelmat aiheuttavat.

Ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonsuojelu

Ilmaston lämpeneminen sekä lajikirjon väheneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ihmistoiminnan seurauksena ovat meidän aikamme suurimmat haasteet – mutta myös mahdollisuudet.

Ihmislaji on osa luontoa ja olemme luonnosta täysin riippuvaisia. Ilman hyvinvoivaa maapalloa ei ole myöskään hyvinvoivaa ihmislajia. Valitettavasti maapallo on matkalla kohti huonovointisuutta.

Tiedot planeettamme huonovointisuudesta ovat musertavia. Mittaushistorian kahdeksan viimeistä vuotta ovat olleet ennätyslämpimiä. Ilmaston lämpenemisen lisäämät luonnonkatastrofit ovat vain yleistyneet. Maapallo on kärsinyt ennätyskuivuudesta, tuhoisista myrskyistä, mittaamattomista metsäpaloista, jäätiköiden sulamisista, kohtalokkaista tulvista. Eliölajien sukupuuttoja on 1900-luvun jälkeen tapahtunut yli satakertaisella vauhdilla normaaliin nähden.

Myös meillä Suomessa on ilmastonmuutoksen ja lajikirjon vähenemisen jäljet nähtävissä karulla tavalla. Suomen puhdas ja upea luonto – kansallisaarteemme – on matkalla monimuotoisuudesta kohti monomuotoisuutta. Esimerkiksi edellinen lajien tilaa kartoittava tutkimus nosti uhanalaisten lajien määrää 420 lajilla. Itämeren ja rannikkovesien tila on edelleen aivan kammottavan huono.

Erityisen huolissaan tulee olla Suomen metsistä. Olemme uskotelleet vuosia, että metsänhoitomme on ollut ensiluokkaista. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Metsien hiilinielut ovat kaventuneet yli vuosikymmenen. Suomen metsätyypeistä 80 % on uhanalaisia. Suomen uhanalaisista lajeista merkittävä osa – yli 800 lajia – elää metsissä. Luonnontilaista metsää on enää pari prosenttia maapinta-alasta, ja nämäkin ovat pirstoutuneet eivätkä tarjoa riittävää elinympäristöä eliölajeille. Eteläisessä Suomessa luonnontilaista metsää ei löydy enää juuri ollenkaan.

Luonto, ilmasto ja ympäristö tulee asettaa kaiken politiikan ytimeen. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että tuhoamme ympäriltämme elinvoimaisen ja puhtaan luonnon, joka on kaiken elämän edellytys. Sellaisen politiikan, jossa lyhytnäköisesti tavoitellaan pikavoittoja, luonnon ja tulevaisuuden elinkelpoisuuden kustannuksella, on loputtava. Onnistumisemme tullaan mittaamaan siinä, minkälaisen planeetan me jätämme seuraavalle sukupolvelle ja minkälaista huolta me pidämme luonnostamme, meidän rakkaimmasta kansallisaarteestamme.

Samalla kun ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen heittävät meille ennen näkemättömän haasteen, tarjoavat ne myös mahdollisuuden taloudelliseen ja teknologiseen edelläkävijyyteen. Markkinoilla on valtava kysyntä puhtaan energian ratkaisuille, resurssiviisaalle liiketoiminnalle ja hiilineutraalille teollisuudelle. Suomalaiset ja kansainväliset yritykset kirittävät nyt poliitikkoja ja pyrkivät etsimään kilpailuetua tulevaisuuden ratkaisuista. Poliitikkojen tehtävänä on auttaa yrityksiä toteuttamaan vihreää siirtymää – ei painaa jarrua ja haikailla fossiilimaailmasta, jota meillä ei enää ole.

Vihreä siirtymä ja vihreä talous lisäävät Suomen kilpailukykyä ja taloudellista hyvinvointia. Vihreät innovaatiot luovat meille uusia vientituotteita ja hiilivapaa teollisuus tuo meille lisää työpaikkoja. Suomi voisi olla vihreän siirtymän voittaja, jonka hiilikädenjäljen avulla myös muualla maailmassa voidaan ratkoa ilmastonmuutoksen ja luontokadon haasteita.

Talous ja verot

Talous tuottaa ihmisille leivän pöytään. Se tuottaa ne palvelut ja tavarat, joita ilman emme tulisi toimeen. Talous määrittää myös reunaehdot poliittiselle liikkumavaralle. Talous on kaikkialla ja se on tärkeä osa aivan kaikkea politiikkaa. Jokainen politiikan kysymys on myös talouskysymys.

Talouden ja sen kasvun ei pidä kuitenkaan olla politiikan itseisarvo. Talous on politiikan väline, jonka tulisi mahdollistaa muiden itseisarvoisten asioiden – terveyden, puhtaan luonnon, vapauden, tasa-arvon, vakauden, turvallisuuden ja onnellisuuden – positiivinen kehitys.

Suomen talous on edelleen varsin vahvassa kunnossa. Meillä on korkea elintaso ja taloutemme on vielä toistaiseksi riittävän hyvässä tasapainossa – monet ekonomistit jakavat tämän näkemyksen. Me emme ole taloushaasteiden kanssa jäniksen selässä – vaikka monella taholla onkin halu pelotella “Kreikan tiellä”. Suomen talouteen luotetaan, ja saamme tarvittaessa edelleen markkinoilta lainaa erinomaisilla ehdoilla eikä julkistalouden epätasapainon korjaaminen vaadi nälkäkuuria.

On kuitenkin selvää, ettei toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa voi pitkällä aikavälillä rakentaa julkisen velanoton varaan. Vahva ja tasapainoinen talous on hyvinvointiyhteiskunnan edellytys.

Hyvinvointilupauksen ja Suomen talouden ongelmien korjaamisen yhteensovittamisen suurin haaste on varmistaa, ettei edessä olevat talouden korjaustoimet vie edellytyksiä kasvulta ja hyvinvoinnilta. Sopeuttamisessa ei saa unohtaa vaihtoehtoiskustannuksia. Esimerkiksi euron leikkaus terveydenhuollosta saattaa nopeasti aiheuttaa monen euron menetykset, kun ihmisten työkyky heikkenee. Leikkaus ei todellakaan ole aina sama asia kuin säästö. Hyvä koulutus sekä terve ja hyvinvoiva kansa ovat edelleenkin Suomen tärkein voimavara työn ja teknologisen murroksen muuttaessa kansainvälistä kauppaa ja kilpailua.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta vaatii korkeaa työllisyyttä. Korkea työllisyys taas tervettä ja koulutettua työvoimaa. Terveen ja koulutetun työvoiman lisäksi tarvitsemme myös vakaan veropohjan. On utopiaa kuvitella, että voisimme säilyttää hyvinvointivaltion ilman työhön ja toimeliaisuuteen kannustavia toimia tai toisaalta leikkaamalla rajusti verotuksesta, jolla hyvinvointiyhteiskunnan palvelutaso rahoitetaan. Rajuja veroleikkauksia ehdottavat tahot tulevat samalla väistämättä esittäneeksi leikkauksia hyvinvointivaltion perustaan.

Toisaalta me emme voi veroilla tuhota työnteon kannustimia. Meidän on pakko löytää riittävä kompromissi, joka takaa riittävät verotulot hyvinvointiyhteiskunnalle ja säilyttää työnteon ja yrittämisen kannustimet. Erinomainen kompromissi olisi siirtyä työn ja yrittämisen verotuksesta kohti kulutus- ja haittaverotusta.

Julkisen talouden sopeutustoimet voidaan ja pitää tehdä siten, ettei hyvinvointiyhteiskunta heikenny tuumaakaan. Päinvastoin samalla kun sopeutamme julkista talouttamme, meidän pitäisi kyetä osoittamaan enemmän rahoja hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiin kohteisiin – sosiaali- ja terveydenhuotoon, koulutukseen ja globaaliin edelläkävijyyteen teknologiassa ja vihreässä siirtymässä.

Hyvä uutinen on se, että tällainen sopeuttaminen on täysin mahdollista. Suomessa annetaan edelleen miljardiluokan tukia, jotka ovat haitallisia luonnolle ja ilmastolle. Maataloustuet ovat toki tärkeä asia ruokahuollon kannalta, mutta myös uudistuksia heikentävä ja tehottomuutta aiheuttava useamman miljardin kysymys, joka kaipaa tarkastelua. Ansiosidonnaisen satoja miljoonia säästävät uudistukset voitaisiin toteuttaa nyt, kun työvoimasta on huutava pula. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohelpotus on kummallinen yritysten investointikannustmia heikentävä satojen miljoonien tuki yhteiskunnan kaikkein varakkaimmille. Pelkästään näillä voidaan saada velkasuhde taittumaan ilman, että hyvinvointiyhteiskunnan lupauksista joudutaan tinkimään tippaakaan.

Sosiaaliturva

Hyvä sosiaaliturvamalli on työhön ja toimeliaisuuteen kannustava, ennakoitava, yksinkertainen ja ymmärrettävä ja hallinnoltaan ketterä ja edullinen. Valitettavasti Suomen nykyinen sosiaaliturvamalli ei ole näistä oikein mitään. Suomen sosiaaliturva on vuosikymmenten aikana kokoon kursittu kankea ja byrokraattinen tilkkutäkki, johon on aina lisätty uusia tilkkuja milloin mistäkin syystä. Valitettavasti tuon tilkkutäkin reijistä putoaa myös aivan liian usein aivan liian moni.

Perustulo on kannustava, ennakoitava, yksinkertainen ja ketterä sosiaaliturvamalli. Se olisi mahdollista yhdistää erilaisiin elämäntilanteisiin ja työsuhteisiin joustavasti eikä se ikinä rankaisisi työnteosta. Päinvastoin työnteko olisi aina kannattavaa. Perustulo myös tasaisi tuloja tehokkaammin kuin nykyinen progressiivinen verotus ja se helpottaisi verotuksen painopisteen siirtämistä kohti kulutuksen ja haitan verotusta.

Sosiaaliturvamalli tulisikin uudistaa kokonaan. Kosmeettiset näpertelyt eivät auta, jos koko malli on rikki ja huono. Tarvitaan uskallusta tehdä järeitä muutoksia – kuten siirtyminen perustuloon tai negatiivisen tuloveron malliin.

Suomessa toimeentulotuesta on tullut pysyvä tukimuoto aivan liian monelle, vaikka sen pitäisi olla aivan viimesijainen turva. Nuorista jopa joka kuudes elää perustoimeentulon varassa. Ja koska työn tekeminen on lähes mahdotonta yhdistää toimeentulotuen kanssa, syrjäyttää sosiaaliturva monet jo työuran alussa.

Ylipäätään nykyistä sosiaaliturvaa on hankala yhdistää muuttuviin elämäntilanteisiin tai nykyaikaisiin työelämän vaihteluihin. Sosiaaliturvamalli istuu kovin huonosti esimerkiksi yrittäjälle, kausittaista työtä tekevälle opiskelijalle tai työttömyydestä kuntoutuksen kautta työelämään pyrkivälle henkilölle. Kannustinloukut ja byrokratia iskevät nopeasti näpeille. Näitä loukkuja tulee alkaa purkaa välittömästi.

Koulutus ja työllisyys

Koulutus on maamme tärkein “luonnonvara”. Panostukset koulutukseen ja työvoiman osaamiseen ovat suoria investointeja maamme kilpailukykyyn ja menestykseen. Vastaavasti leikkaukset koulutuksesta, joihin valitettavasti on myös lähivuosina sorruttu, leikkaavat suoraan tulevaisuuden menestykseltämme.

Suomalainen koulutusjärjestelmä tulisi palauttaa takaisin niille kärkisijoille, jossa olemme tottuneet sen näkemään. Kunnostustalkoot pitää aloittaa varhaiskasvatuksen resurssipulan korjaamisesta. Meidän pitää remontoida peruskoulu opettajia kuunnellen takaisin menestystarinaksi. Lisäksi korkeakoulutus pitää saada kansainväliselle huipputasolle. Vain näin liike-elämä saa osaavaa työvoimaa, jolla on kyky tuottaa innovaatioita ja maailmanluokan tuotteita ja palveluita.

Samalla, kun opetuksen määrärahoista on leikattu, on myös oppimistuloksemme heikentyneet. Vuoden 2006 jälkeen Pisa-tulokset ovat tulleet jatkuvasti alaspäin ja 2013 jälkeen suorastaan romahtaneet. Monet kilpailijat ovat menneet meistä oikealta ja vasemmalta ohi. Näin ei vain voi enää jatkua. Lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt ja oppimiserot ovat hurjia.

Suomessa on osaavat ja kansainvälisesti erittäin koulutetut opettajat, joiden työstä on tehty monilla päätöksillä liian kuormittavaa ja muihin asioihin kuin opettamiseen keskittyvää. Otetaan opettajat mukaan remontoimaan koulutusjärjestelmämme sellaiseksi, joka tuotti kateutta herättäviä tuloksia aikaisemminkin. Tuodaan takaisin hyvinvointivaltiolupauksen mukainen peruskoulu.

Yhteiskunta ja yritykset rakentuvat osaavan työvoiman varaan. Meidän ammattikoulujen ja korkeakoulujen tulee pystyä tarjoamaan opiskelijoille avaimet työmarkkinoilla menestymiseen. Myös koulumaailman ja yritysmaailman välistä yhteistyötä on parannettava – muttei kuitenkaan niin, että opetus vastuutetaan yritysten huoleksi. Korkeakoulujen perusrahoitus on turvattava ja aikaa on vapautettava tutkimukseen ja opetukseen. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä, jotta tavoiteltu n. 50% korkeakoulutusaste saadaan toteutumaan.

Työ ja opiskelu ovat myös parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliturvaa. Työ ja opiskelu ehkäisevät esimerkiksi syrjäytymistä. Siksi etenkin nuorten työllistämistoimiin, kuten työkokeiluihin ja työpajatoimintaan, tulee jatkossakin laittaa panostuksia. Työnteon kannustimia ja työnteon houkuttelevuutta on yksinkertaisesti pakko parantaa, jotta yhä useampi pääsisi töihin. Yhtä lailla työllistämisen esteitä ja riskejä on purettava, jotta esimerkiksi naisilla, nuorilla ja maahanmuuttajilla olisi yhtälaiset työllistymismahdollisuudet.

Ulkomaisten osaajien houkuttelun ja työperäisen maahanmuuton edistäminen tulevat olemaan täysin välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Meillä ei yksinkertaisesti enää kohta riitä tarpeeksi työikäisiä pitämään huolta lapsista ja vanhuksistamme. Ulkomaisen työvoiman tarve on suuri – jopa 30 000 – 40 000 työntekijää per vuosi tulevina vuosina. Mitä pidempään odottelemme asian kanssa, sitä vaikeammaksi työperäisten maahanmuuttajien houkuttelu muuttuu ja sitä hankalampaa tulee olemaan esimerkiksi heidän kotouttamisensa.

Energia

Fossiiliriippuvuuden vähentämisellä oli kiire jo ennen Venäjän 2022 hyökkäystä Ukrainaan. Venäjän aloittaman julman hyökkäyssodan seurauksena fossiili-irtautumisesta tuli vielä aiempaa akuutimpi asia. Me emme yksinkertaisesti voi aiheuttaa fossiilisilla enää enempää ilmaston lämpenemistä emmekä rahoittaa Venäjän hyökkäyssotaa tai tukea muiden tyrannististen, lähinnä propagandaa ja öljyä tuottavien valtioiden toimintaa pitämällä itsemme riippuvaisina fossiilienergiasta.

Nyt käsillämme oleva energiakriisi on fossiilienergian kriisi. Kärsimme korkeista energian hinnoista siksi, että fossiilienergialla tuotettu sähkö ja lämpö on niin kallista. Energiakriisi olisi paljon lievempi ellemme olisi niin riippuvaisia fossiilisesta energiasta. Onneksi Suomessa siirtymä uusiutuviin energialähteisiin on jo pitkällä – muuten olisimme vielä pahemmassa pulassa. Jos energiakriisistä halutaan nyt ja myös tulevaisuudessa ulos, on katkaistava riippuvaisuutemme fossiiliseen tuontienergiaan niin nopeasti kuin mahdollista.

Olemme enää muutaman innovaation päässä ajasta, jolloin kaikki energia voidaan tuottaa uusiutuvilla ja puhtailla energialähteillä. Tätä kirjoittaessa kotikuntaani Vantaalle on juuri alettu suunnittelemaan maailman suurinta energiavarastoa, jonka avulla voidaan ratkoa energian kysynnän vaihtelun aiheuttamia ongelmia. Tieteenharjoittajat ovat juuri tehneet fuusioenergian osalta uusia läpimurtoja. Vetytalouden kustannukset tulevat koko ajan alaspäin ja alkavat lähestyä tasoa, jolla kaupallinen tuotanto on kannattavaa. Siirtymäajaksi myös esimerkiksi pienydinvoimaan liittyvät innovaatiot tarjoavat paljon mahdollisuuksia.

Voimme tehdä paljon myös energian kulutusta hillitsemiseksi. Energian käytössä meidän pitää pyrkiä edistämään energiatehokkaita ratkaisuja, joilla energiaa voidaan säästää. Energiansäästöön tähtäävät toimet ovat sekä ympäristön että talouden kannalta kaikkein järkevintä politiikkaa.

Energiapolitiikan keskeisin haaste tulee olemaan se, miten päättäjät saadaan pysymään innovaatiovauhdin perässä. Teknologiset edistysaskeleet ja aiempaa korkeat energian hinnat synnyttävät ennen näkemättömällä vauhdilla uusia energiaratkaisuja. Meillä on jo nyt monet järkevät uudet ratkaisut, kuten merituulivoima, jäänyt valitettavasti jumiin päätöksentekon koukeroihin. Tällaiseen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ja energiapoliittista päätöksentekoa on nopeutettava ja joustettava.

Maahanmuutto

Suomen on pakko kansainvälistyä, jos haluamme pitää huolta hyvinvoinnistamme ja tulevaisuuden menestyksestä. Suomessa tuleekin tehdä valinta, haluammeko olla ulkomailta tänne muuttaville houkutteleva kohde vai emme. Tällä hetkellä Suomi ei ole aina erityisen houkutteleva maa ja syy tälle löytyy omista toimintamalleistamme ja nihkeästä suhtutumisesta ulkomaiseen väestöön.

Suomen heikkenevä väestönkasvu ja ikääntyvä väestörakenne ovat synnyttäneet dramaattisen ongelman työvoiman saatavuudelle ja talouden kestävyydelle. Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on vaarassa, ellemme saa tänne lisää ihmisiä, jotka kotoutuvat maahamme ja panoksellaan ovat rakentamassa hyvinvointivaltiota myös tuleville sukupolville.

Me olemme jo nyt myöhässä asian kanssa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalta pitäisi pystyä korvaamaan seuraavan hallituskauden aikana kymmenien tuhansien eläköityvien henkilöiden työpanos. Kansainvälisen työvoiman houkuttelemiseksi on käärittävä hihat välittömästi ja ryhdyttävä hommiin.

Naiivi ei saa kuitenkaan olla. Maahanmuutolla on lieveilmiöitä. Samalla kun houkuttelemme tänne lisää ihmisiä rakentamaan yhteiskuntaamme, on meidän pidettävä huoli siitä, että tänne tulijat todella saadaan nopeasti osaksi toimivaa yhteiskuntaa. Alueelliseen eriytymiseen, rinnakkaisyhteiskuntien syntymiseen, ihmiskauppaan tai muihin lieveilmiöihin on puututtava aivan eri otteella kuin tähän asti on tehty. Lieveilmiöiden ennaltaehkäisy on sekin vetovoimatekijä. Työnteko ja koulunkäynti ovat parasta kotoutumispolitiikkaa ja onkin käsittämätöntä, ettei tänne tulevilla aina ole niihin oikeutta.

Suomeen tullaan myös eri lähtökohdista ja on päivänselvää, että meillä on oltava erilaiset välineet erilaisten ihmisten kotouttamiseksi. Esimerkiksi neljää kieltä puhuva, yritysjohtoon rekrytoitu henkilö perheineen tarvitsee aivan erilaista tukea kuin vaikkapa itse tarvitsin 16-vuotiaana kielitaidottomana pakolaisena. Nykymallissa erilaisia tarpeita ei huomioida ollenkaan riittävästi.

Ongelma on myös se, että virkakoneisto yrittää samoilla työkaluilla yhtä aikaa toteuttaa kahta vastakkaista tavoitetta: torjua osaa tänne suuntautuvasta muuttoliikenteestä ja samalla pyrkiä tekemään osasta muuttoliikenteestä mahdollisimman sujuvaa. Jompikumpi tavoite kärsii varmuudella.

Suomen pitää huolehtia siitä, että tänne muuttaneilla on maahantulon syystä riippumatta parhaat mahdollisuudet työllistyä ja tulla osaksi yhteiskuntaamme. Koulutus ja kielen oppiminen ovat avaintekijöitä, minkä lisäksi meidän on varmistettava, ettei maahanmuuttajan esteenä ole yhtään keinotekoista jarrua, joka hidastaa tai vaikeuttaa sopeutumista uuteen kotimaahan.

Tietoyhteiskunta

Tietopolitiikka on ala, joka käsittelee tiedon hallinnointia, käyttöä ja suojaamista yhteiskunnassa. Se sisältää monia eri teemoja, kuten tiedon saatavuuden ja avoimuuden, tietoturvan ja tietosuojan sekä tiedon käytön eettiset periaatteet. Tietopolitiikka on tärkeä, koska tiedonvälityksellä on aivan äärimmäisen kriittinen vaikutus nyky-yhteiskunnan kehitykseen ja suuren osan ajasta verkossa toimivien ihmisten elämään.

Tietoyhteiskunnallinen keskustelu on Suomessa hämmästyttävän vähäistä suhteessa siihen, miten tärkeästä asiasta on kyse. Teknologia tulee sulautumaan aivan kaikkeen, ja teknologiseen kehitykseen liittyvät megatrendit tulevat mullistamaan käsityksemme työstä, taloudesta, turvallisuudesta ja terveydestä – siis suurin piirtein kaikesta, josta edellä on keskusteltu. Havainnollistuksen vuoksi paljastan, että edellisen kappaleen on kirjoittanut puolestani OpenAI:n tekoälysovellus. Teknologia tulee siis mullistamaan myös esimerkiksi tavat tehdä politiikkaa.

Yhteiskunnallisen muutoksen lisäksi teknologiateollisuus on maamme talouden ja tulevaisuuden kannalta tärkein teollisuuden ala. Vahvempi yhteiskunnallinen tulituki olisi yhtälailla järkevää kuin tuki metsäteollisuudelle tai maataloudelle. On erittäin todennäköistä, että meidän suurimmat kansainväliset menestystarinat ja esimerkiksi valtaosa työperäisestä maahanmuutosta tulee löytymään tältä alalta.

Suomeen tarvitaan tietoyhteiskunnan vaatimuksia, tekonologista kehitystä ja teknologiateollisuuden tarpeita varten uusi tieto- ja teknologiaministeriö. Vain näin voimme varmistaa, että pysymme teknologisen kehityksen kärkimaana, ja että teknologinen kehitys on yhteiskunnassamme pikemminkin mahdollisuus kuin haaste.