Olemme Suomessa rakentaneet vaurautta, vakautta ja rauhaa luovan hyvinvointiyhteiskunnan, joka herättää ihailua lähes kaikkialla. Hyvinvointiyhteiskunta on suomalaisten tarina.

Hyvinvointivaltio on myös minun tarinani. En kirjoittaisi tätä tekstiä ilman suomalaista hyvinvointivaltiota. Hyvinvointivaltio on tehnyt mahdolliseksi oman tieni lapsityöläisestä sukuni ensimmäiseksi yliopistossa opiskelevaksi naiseksi. Se on tarjonnut minulle edullisen hoidon ja lääkityksen kroonisiin sairauksiini, jotta olen pysynyt työkykyisenä ja voinut työskennellä hoitajana pitääkseni huolen muiden terveydestä. Hyvinvointivaltion tuottama tasa-arvo, vapaus ja turvallisuus ovat asioita, joista olin aina haaveillut, ja jotka muuttuivat todeksi, kun muutin Suomeen.

Tasa-arvo, vapaus, vakaus, vauraus ja turvallisuus ovat ne syyt, miksi niin monet suomalaiset pitävät hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen palveluita tärkeimpinä poliittisina kysymyksinä.

Ikääntyvä väestö, teknologinen kehitys ja ilmastonmuutos heittävät kuitenkin ison haasteen tulevaisuuden hyvinvointivaltiolle. Venäjän hyökkäyssota, populistinen liikehdintä ja päätöksenteon globalisoituminen aiheuttavat väkisin muutospaineita totuttuun yhteiskuntajärjestykseen. Kaventunut taloudellinen liikkumavara tulee aiheuttamaan aiempaa kipeämpiä valintoja jatkossa.

Tässä kirjoituksessa on kuvattu lavealla pensselillä sitä, millainen on minun ihanneyhteiskuntani ja sitä, miten ratkaisisin keskeisiin hyvinvointiyhteiskunnan ongelmiin sekä globaaleihin megatrendeihin liittyviä haasteita. Ohjelma on samalla kevään 2025 kunta- ja aluevaalien arvo-ohjelmani. Tämän puolella seison ja näiden asioiden puolesta lupaan tehdä työtä joka ikinen päivä.

Lue koko ohjelma tai klikkaa alta suoraan sinulle tärkeimpään teemaan:

Hyvinvointivaltio

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on Suomen menestyksen, vakauden ja turvallisuuden tae. Suomi on lähes kaikilla hyvinvointia, vaurautta, turvallisuutta, vakautta ja onnellisuutta mittaavilla mittareilla maailman kaikkein kirkkainta kärkeä, jollei jopa maailman paras. Näitä asioita ei saa unohtaa tai ottaa itsestäänselvyytenä. Sitä suunnatonta työtä, jota hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseksi on tehty ei saa altistaa lyhytnäköisille pikavoitoille.

Hyvinvointivaltioiden voittokulku on häkellyttävä. Niissä maissa, jotka ovat valinneet yhteiskuntamallikseen hyvinvointivaltion, on suhteellisesti tarkasteltuna esimerkiksi vähän köyhyyttä, taloudellinen kasvu nopeaa, hyvä työllisyystilanne, matalat tuloerot, korkea koulutustaso sekä hyvä turvallisuustilanne. Suomessa presidentti voi lähteä hiihtolenkille tavallisen kansan keskuuteen, kadonnut lompakko löytää takaisin omistajalleen ja ministeri voi jäädä kotiin hoitamaan vastasyntyneitä lapsia puolison palatessa töihin. Meidän tulee taistella tällaisen yhteiskunnan olemassaolosta kynsin hampain – kovin montaa vastaavaa paikkaa ei tältä planeetalta löydy.

Meistä lähes jokaisella on mahdollisuus saada asuinpaikasta, sosiaalisesta ja taloudellisesta asemasta riippumatta melko tasavertainen pääsy terveydenhuoltoon, koulutukseen, harrastuksiin ja toimeentuloon. Suomessa heikommastakin lähtökohdista ponnistavalla on todellinen mahdollisuus tavoitella mahdollisimman hyvää elämää. Lupaus “amerikkalaisesta unelmasta”, jossa kenestä vain voi tulla mitä vain toteutuu parhaiten sosiaalisen liikkuvuuden turvaavassa hyvinvointivaltiossa kuten Suomessa.

Olen itse esimerkki siitä, miten hyvinvointivaltio voi mahdollistaa haaveiden täyttymisen. Olen syntynyt ja kasvanut absoluuttisessa köyhyydessä ilman ihmisoikeuksia tai yhteiskunnan turvaverkkoja. 13-vuotiaana minusta tuli lapsityöläinen – jouduin lopettamaan koulunkäynnin ja tehdä raskasta peltotyötä, jotta perheeni sai edes niukan elannon. Kun muutin Suomeen, elämäni mullistui. Hyvinvointiyhteiskunta mahdollisti minun polkuni lapsityöläisestä sukuni ensimmäiseksi yliopistossa opiskelevaksi naiseksi ja tarjosi vapautta, vakautta ja näkymän positiiviseen tulevaisuuteen, josta olin aina haaveillut.

Olemme nyt kuitenkin tulossa hyvinvointivaltion taitospisteeseen. Väestömme vanhenee, koulujärjestelmämme tulokset ovat heikentyneet ja terveydenhuolto on ajautunut ongelmiin. Samalla talous on tiukemmalla ja teknologiset ja demografiset muutokset tuovat omat lisähaasteensa. Tulevien vuosien ylivoimaisesti suurin haaste on se, miten me ratkomme ilmastokriisin ja tasapainotamme talouden pitäen samalla huolta väestömme terveydestä, osaamisesta ja sivistyksestä sekä liike-elämän kilpailukyvystä.

Etenkin taloudellinen liikkumatila huoltosuhteen heiketessä on iso haaste hyvinvointiyhteiskunnan palveluille. Hyvinvoivaa Suomea ei kuitenkaan rakenneta kurjistamalla, vaan uudistamalla. Suomea ei saada kuntoon leikkaamalla summittaisesti aivan kaikesta vaan tekemällä työllisyyttä, koulutusta, terveydenhuoltoa ja julkishallintoa koskevat rakenneuudistukset. Kuten olemme saaneet nähdä, huonosti kohdennetut leikkaukset pahimmillaan tukahduttavat talouskasvun ja siten vain pahentavat tilannettamme. Mielestäni ei ole reilua, että talouden sopeutustalkoisiin kutsutaan lähinnä vain ne, joilla on vyö jo niin kireällä, että reijät loppuvat kesken. Talouden sopeutustalkoista ja hyvinvointivaltion kunnianpalautuksesta tulisi tehdä sotakorvausten kaltainen kansallinen yhteisponnistus.

Meidän pitäisi Suomessa rakentaa luottamuksen ja yhteistyön ilmapiiriä – juuri nyt ilmapiiri on täsmälleen päinvastainen. Hyvinvointivaltion perusteita nakerretaan ja luottamusta hyvinvointivaltion keskeisiin instituutioihin murretaan. Me tarvitsemme puolueiden välistä yhteistyötä siitä, mikä Suomen hyvinvointilupaus kansalaisille on sekä selkeän näkemyksen siihen, miten tämä hyvinvointilupaus täytetään. Me emme tarvitse yhtään enempää vastakkainasettelua ja luottamusyhteiskunnan murentamista. Suomi on menestynyt ennenkin yhteen hiileen puhaltamalla, pitämällä huolta jokaisesta yhteiskunnan jäsenestä ja tekemällä rohkeita tulevaisuusoptimismin siivittämiä päätöksiä. Ja juuri tällä samalla reseptillä Suomen hyvinvointiyhteiskunta rakennetaan myös nykypäivän tarpeita varten uudestaan.

Demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudet

Kaiken päätöksenteon tulee tähdätä tasa-arvon, demokratian ja perus- ja ihmisoikeuksien edistämiseen ja kunnioittamiseen. Maailmassa ei ole yhtään valtiota, joka olisi muuttunut turvallisemmaksi tai ihmisten vapauksia paremmin edistäväksi lipsumalla tasa-arvosta, demokratiasta tai oikeusvaltioperiaatteista. Sen sijaan varottavia esimerkkejä on paljon – jopa ihan lähialueillamme esimerkiksi Unkari tai Puola.

Suomessa tasa-arvo, demokratia ja oikeusvaltioperiaatteet toteutuvat pääasiassa erittäin hyvin, mutta maailmalla on toisin. Tasa-arvo ja ihmisoikeudet myös vaativat jatkuvaa suojelua ja edistämistä. Länsimainen tasa-arvo ja demokratia ovat lopulta hyvin hauraita ja ne voivat murtua hetkessä. Tämän ovat esimerkiksi osoittaneet kongressitalon valtaus Yhdysvalloissa, aborttioikeuden kumoaminen ja kaventaminen useassa eri valtiossa sekä naisten ja vähemmistöjen oikeuksien rajoittaminen jopa joissain Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Siksi tasa-arvo, demokratia ja yhdenvertaisuus on pidettävä herkeämättä politiikan keskiössä kaikkina aikoina.

Valitettavasti myös Suomessa on ollut epäselvyyksiä vallanpitäjien sitoutumisesta tasa-arvon ja oikeusvaltion perusperiaatteisiin. Osalle keskeisistä vallankäyttäjistämme esimerkiksi Suomen perustuslailla ei ole kovinkaan suurta painoarvoa, jos se estää omien kyynisten tarkoitusperien edistämisen. Valitettavasti myös esimerkiksi vallanpitäjien avoin rasismi on värittänyt vahvasti suomalaisen politiikan viimeisiä vuosia eikä kaikki vallankäyttäjät edelleenkään halua sanoutua irti rasistisesta toiminnasta saati toimia aktiivisesti rasismin kitkemiseksi.

Suomalaisessa yhteiskunnassa jokaiselle pitäisi taata vapaus olla oma itsensä. Vieläkin niin lainsäädäntö kuin asenteet ja rakenteet estävät tämän hyvin usein. Samoin esimerkiksi eri sukupuoliin kohdistuvia odotuksia työ- ja perhe-elämässä on korjattava vastaamaan nykypäivän odotuksia ja perheiden omaa tahtoa.

Suomessa suuria tasa-arvo- ja ihmisoikeushaasteita kohdistuu etenkin maahanmuuttaja- ja uskontovähemmistöryhmien naisiin. Esimerkiksi kunniaan liittyvä väkivalta ja kontrolli ovat aivan liian arkipäivää sadoille tai jopa tuhansille naisille myös meillä Suomessa. Tällä on erittäin kielteinen vaikutus koko yhteisöön ja esimerkiksi maahanmuuttajanaisten heikko asema heijastuu lieveilmiöinä useammassa sukupolvessa. Parannamme vähemmistöjen asemaa parhaiten tukemalla vähemmistönaisten asemaa. Naisiin kohdistuvassa väkivallassa Suomi ei ole vieläkään onnistunut täyttämään Istambulin sopimuksen vaatimuksia.

Poikien ja miesten syrjäytymiseen tulisi puuttua pikavauhdilla. Suomessa on yli 50 000 syrjäytynyttä ja näistä ylivoimainen enemmistö on poikia ja miehiä. Koronakriisi sulkutoimineen heikensi tilannetta entisestään. Mielenterveyspanostuksilla voimme hoitaa jo nyt syntynyttä ongelmaa. Samalla kuitenkin erityisesti poikien ja miesten oppimiseen, työnsaantiin, asuntotilanteeseen ja esimerkiksi harrastuksiin ja muuhun sosiaaliseen elämään tulee saada rajuja parannuksia, jottei syrjäytymistä ylipäätään tapahtuisi. Epätasa-arvoinen asepalvelus on suuri epäkohta tasa-arvon mallimaalle.

Yhteiskunnassamme tulisi vapauden korostamisen lisäksi puhua paljon nykyistä enemmän vastuista. Yksilökeskeisessä yhteiskunnassa on helppo unohtaa vastuun merkitys. Monesti vaaditaan esimerkiksi nykyistä laajempaa sananvapautta, mutta vastuuta omien sanojen seurauksista ei haluta kantaa. Demokratian saa muuttumaan villiksi länneksi, jossa vain vahvimmat jyräävät, jos vastuuta ei kanneta. Terveessä demokratiassa vastuut ja vapaudet ovat tasapainossa, ja yhteiskunnan jokainen jäsen tuntee velvollisuutta molempien vaalimisen tärkeydestä.

Sosiaali- ja terveyspalvelut

Yhteiskunta voi hyvin vain, jos sen jäsenet voivat hyvin. Terve, hyvinvoiva ja onnellinen yhteiskunnan jäsen haluaa ja jaksaa työllään ja toimeliaisuudellaan työskennellä paremman huomisen puolesta. Hyvä terveys, hyvinvointi ja onnellisuus ovat myös turvallisen ja vakaan yhteiskunnan perusta. Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat tärkein hyvinvointiyhteiskunnan osa, jonka avulla me pidämme huolen terveydestä, hyvinvoinnista ja onnellisuudesta ja siten yhteiskuntamme kilpailukyvystä, vakaudesta ja turvallisuudesta. Investointi sosiaali- ja terveyspalveluihin on panostus maamme paremman ja vauraamman tulevaisuuden puolesta.

Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomessa terveyserot ovat suhteellisen suuret. Me käytämme paljon vähemmän rahaa terveydenhuoltoon kuin Pohjoismaiset verrokkimme, vaikka usein puhutaan Suomen käyttävän aivan valtavasti rahaa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Terveys- ja hyvinvointierojen kasvu tulee pysäyttää ja sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksessa on päästävä pohjoismaisen hyvinvointivaltion vaatimalle tasolle. Jos tingimme tästä, tingimme myös kilpailukyvystä, vakaudesta ja kokonaisturvallisuudesta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijät ovat sote-palveluiden kivijalka. Ilman heidän työpanostaan ei ole sote-palveluitakaan. Suomessa on kuitenkin laiminlyöty näiden hyvinvointiyhteiskuntamme sankareiden työolot ja palkka vuosikymmenet. Se on aiheuttanut meille ennennäkemättömän työvoima-aukon sote-palveluihin, joka puolestaan on heijastunut esimerkiksi päivystyksen ja vanhusten hoidon rajuina ongelmina. Sote-palveluiden kuntoonlaitto ja hyvinvointiyhteiskunnan kunnianpalautus alkaa sote-henkilöstön työolojen ja palkkauksen parannuksella.

Hoidamme myös terveyttä ja hyvinvointia aivan liian myöhään. Resurssipulassa annamme ongelmien kehittyä aivan liian pitkälle. Tämä taas aiheuttaa aivan tarpeetonta raskaiden ja kalliiden palveluiden kysynnän kasvua, kun ongelma olisi voitu korjata aikaisemmin ja halvemmalla. Sen lisäksi, että tämä on järjetöntä kansantaloudellisesti, aiheuttaa pidemmälle levinneet vaivat myös aivan tarpeetonta inhimillistä kärsimystä. Meidän on pakko pystyä siirtämään hoidon painopistettä kohti terveysongelmien ennaltaehkäisyä.

Mielenterveydelliset vaivat ovat vakavuudessaan syrjäyttäneet monet suomalaisia vaivanneet fyysiset vaivat. Mielenterveydelliset syyt ovat esimerkiksi merkittävin työelämästä syrjäyttävä sairausryhmä. Mielenterveydelliset ongelmat aiheuttavat myös eniten sairauspoissaoloja. OECD on arvioinnut mielenterveyden ongelmien ja huonon mielenterveyden hoidon maksavan maallemme joka vuosi jopa yli 11 miljardia euroa. Jokainen mielenterveyteen sijoitettu euro maksaa kuitenkin itsensä moninkertaisena takaisin. Tarjoamalla täsmällistä hoitoa mielenterveydellisiin haasteisiin voimme välttää yksilöllisten tragedioiden lisäksi myös laajan kansanterveydellisen ja kansantaloudellisen taakan, jonka hoitamattomat mielenterveysongelmat aiheuttavat.

Ilmastonmuutos, luontokato ja luonnonsuojelu

Ilmaston lämpeneminen sekä lajikirjon väheneminen ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ihmistoiminnan seurauksena ovat meidän aikamme suurimmat haasteet – mutta myös mahdollisuudet.

Ihmislaji on osa luontoa ja olemme luonnosta täysin riippuvaisia. Ilman hyvinvoivaa maapalloa ei ole myöskään hyvinvoivaa ihmislajia. Valitettavasti maapallo on matkalla kohti huonovointisuutta.

Tiedot planeettamme huonovointisuudesta ovat musertavia. Mittaushistorian kymmenen viimeistä vuotta ovat olleet ennätyslämpimiä – vuosi 2023 oli todennäköisesti lämpimin vuosi 100 000 vuoteen. Ilmaston lämpenemisen lisäämät luonnonkatastrofit ovat vain yleistyneet. Maapallo on kärsinyt ennätyskuivuudesta, tuhoisista myrskyistä, mittaamattomista metsäpaloista, jäätiköiden sulamisista ja kohtalokkaista tulvista. Luonnonkatastrofeja tapahtuu jo aivan etuovellamme, kuten Keski- ja Etelä-Euroopassa, aiheuttaen myös meille Suomeen suoraa ja välillistä haittaa. Eliölajien sukupuuttoja on 1900-luvun jälkeen tapahtunut yli satakertaisella vauhdilla normaaliin nähden.

Myös meillä Suomessa on ilmastonmuutoksen ja lajikirjon vähenemisen jäljet nähtävissä karulla tavalla. Suomen puhdas ja upea luonto – kansallisaarteemme – on matkalla monimuotoisuudesta kohti monomuotoisuutta. Esimerkiksi edellinen lajien tilaa kartoittava tutkimus nosti uhanalaisten lajien määrää 420 lajilla. Itämeren ja rannikkovesien tila on edelleen aivan kammottavan huono. Valitettavasti Suomessa nykyisen hallituksen alla tehty politiikka on pyrkinyt lisäämään ongelmia aiheuttavien fossiilisten polttoaineiden käyttöä sekä peruuttamaan kansainvälisissä luonnonsuojeluhankkeissa.

Erityisen huolissaan tulee olla Suomen metsistä. Olemme uskotelleet vuosia, että metsänhoitomme on ollut ensiluokkaista. Näin ei kuitenkaan todellakaan ole. Metsien hiilinielut ovat kaventuneet yli vuosikymmenen. Suomen metsätyypeistä 80 % on uhanalaisia. Suomen uhanalaisista lajeista merkittävä osa – yli 800 lajia – elää metsissä. Luonnontilaista metsää on enää pari prosenttia maapinta-alasta, ja nämäkin ovat pirstoutuneet eivätkä tarjoa riittävää elinympäristöä eliölajeille. Eteläisessä Suomessa luonnontilaista metsää ei löydy enää juuri ollenkaan. Valitettavasti olemme saaneet todistaa mittavia ympäristötuhoja uhanalaiseen eliöstöömme – hyvä esimerkki on mittaamattoman arvokkaiden raakkujen joukkotuhot piittaamattomien hakkuutöiden vuoksi.

Luonto, ilmasto ja ympäristö tulee asettaa kaiken politiikan ytimeen. On hankala keksiä isänmaallisempaa tekoa kuin puolustaa Suomen ikimetsiä, puhdasta ilmaa ja vesiämme sekä niitä ylläpitäviä ekosysteemejä. Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että tuhoamme ympäriltämme elinvoimaisen ja puhtaan luonnon, joka on kaiken elämän edellytys. Sellaisen politiikan, jossa lyhytnäköisesti tavoitellaan pikavoittoja luonnon ja tulevaisuuden elinkelpoisuuden kustannuksella, on loputtava. Onnistumisemme tullaan mittaamaan siinä, minkälaisen planeetan me jätämme seuraavalle sukupolvelle ja minkälaista huolta me pidämme luonnostamme, meidän rakkaimmasta kansallisaarteestamme.

Samalla kun ilmastonmuutos ja luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen heittävät meille ennen näkemättömän haasteen, tarjoavat ne myös mahdollisuuden taloudelliseen ja teknologiseen edelläkävijyyteen. Markkinoilla on valtava kysyntä puhtaan energian ratkaisuille, resurssiviisaalle liiketoiminnalle ja hiilineutraalille teollisuudelle. Joidenkin arvioiden mukaan vihreä teknologia tarjoaa Suomelle jopa 100 miljardin euron vientimahdollisuuden tulevien 10 vuoden aikana. Suomalaiset ja kansainväliset yritykset kirittävät nyt poliitikkoja ja pyrkivät etsimään kilpailuetua tulevaisuuden ratkaisuista. Poliitikkojen tehtävänä on auttaa yrityksiä toteuttamaan vihreää siirtymää – ei painaa jarrua ja haikailla fossiilimaailmasta, jota meillä ei enää ole.

Vihreä siirtymä ja vihreä talous lisäävät Suomen kilpailukykyä ja taloudellista hyvinvointia. Vihreät innovaatiot luovat meille uusia vientituotteita ja hiilivapaa teollisuus tuo meille lisää työpaikkoja. Suomi voisi olla vihreän siirtymän voittaja, jonka hiilikädenjäljen avulla myös muualla maailmassa voidaan ratkoa ilmastonmuutoksen ja luontokadon haasteita.

Talous ja verot

Talous tuottaa ihmisille leivän pöytään. Se tuottaa ne palvelut ja tavarat, joita ilman emme tulisi toimeen. Talous – luonnon ja ympäristön ohella – määrittää myös reunaehdot poliittiselle liikkumavaralle: me emme voi elää yli varojemme talouden sen enempää kuin luonnon ja ympäristönkään suhteen. Talous on kaikkialla ja se on tärkeä osa aivan kaikkea politiikkaa. Jokainen politiikan kysymys on myös talouskysymys.

Talouden ja sen kasvun ei pidä kuitenkaan olla politiikan itseisarvo. Talous on politiikan väline, jonka tulisi mahdollistaa muiden itseisarvoisten asioiden – terveyden, puhtaan luonnon, vapauden, tasa-arvon, vakauden, turvallisuuden ja onnellisuuden – positiivinen kehitys.

Suomen talous on edelleen suhteellisen vahvassa kunnossa, vaikka jotkin tahot pyrkivätkin maalaamaan toisenlaista kuvaa ja nakertamaan hyvinvointivaltiota talouden heikkoon tilaan vedoten. Meillä on edelleen korkea elintaso ja julkinen taloutemme on vielä täysin mahdollista saada tasapainoon – hyvin monet ekonomistit jakavat tämän näkemyksen. Me emme edelleenkään ole taloushaasteiden kanssa tuhoon tuomittuja – vaikka monella taholla onkin halu pelotella “Kreikan tiellä”. Suomen talouteen luotetaan edelleen, ja saamme tarvittaessa yhä markkinoilta lainaa erinomaisilla ehdoilla. Julkistalouden epätasapainon korjaaminen ei edelleenkään pakottaisi meitä viemään tuhansittain lapsia köyhyyteen sekä leikkaamaan vammaisilta, sairailta sekä muilta yhteiskunnan vähäosaisimmilta heidän valmiiksi pienistä tuloistaan. Nyt näin tehdään, koska oikeistohallitus on näin valinnut tehdä.

Suomessa on sataprosenttisesti jaettu tilannekuva siitä, ettei toimivaa hyvinvointiyhteiskuntaa voi pitkällä aikavälillä rakentaa julkisen velanoton varaan. Vahva ja tasapainoinen talous on hyvinvointiyhteiskunnan edellytys.

Kirjoitin syksyllä 2022 tämän ohjelman ensimmäiseen versioon, että hyvinvointilupauksen ja Suomen talouden ongelmien korjaamisen yhteensovittamisen suurin haaste on varmistaa, ettei edessä olevat talouden korjaustoimet vie edellytyksiä kasvulta ja hyvinvoinnilta. Nyt keväällä 2025 joudumme harmiksemme toteamaan, että talouden korjaustoimet ovat tuhonneet kasvun edellytykset ja romuttaneet monta hyvinvointilupausta. Lähes koko muussa maailmassa talous on kasvanut jo useamman vuoden putkeen, kun Suomessa talous on kääntynyt laskuun nykyhallituksen astuttua valtaan. Leikkaukset ovat katkaisseet talouskasvulta siivet ja pahentaneet entisestään julkisen talouden ongelmia. Hyvinvointilupauksesta on tingitty rajuilla sairaalapalveluiden rajuilla lakkautuksilla, lääkkeiden hinnannostoilla, hoitotakuun pidennyksillä, sote-rahoituksen nipistyksillä ja monilla muilla kurjistuksilla.

Sopeuttamisessa ei pitäisi unohtaa vaihtoehtoiskustannuksia. Esimerkiksi euron leikkaus terveydenhuollosta saattaa nopeasti aiheuttaa monen euron menetykset, kun ihmisten työkyky heikkenee. Leikkaus ei todellakaan ole aina sama asia kuin säästö. Hyvä koulutus sekä terve ja hyvinvoiva kansa ovat edelleenkin Suomen tärkein voimavara työn ja teknologisen murroksen muuttaessa kansainvälistä kauppaa ja kilpailua.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta vaatii korkeaa työllisyyttä. Korkea työllisyys taas tervettä ja koulutettua työvoimaa. Terveen ja koulutetun työvoiman lisäksi tarvitsemme myös vakaan veropohjan. On utopiaa kuvitella, että voisimme säilyttää hyvinvointivaltion ilman työhön ja toimeliaisuuteen kannustavia toimia tai toisaalta leikkaamalla rajusti verotuksesta, jolla hyvinvointiyhteiskunnan palvelutaso rahoitetaan. Rajuja veroleikkauksia ehdottavat tahot tulevat samalla väistämättä esittäneeksi leikkauksia hyvinvointivaltion perustaan. Kaiken lisäksi meillä olisi paljon matalalla roikkuvia veroeuroja, joilla voitaisiin paikata valtion tulovajetta ja esimerkiksi vauhdittaa vihreää siirtymää ja luonnonsuojelua. Esimerkiksi nostamalla kaivosvero edes lähemmäs läntisten verrokkimaiden tasoa, me voisimme perua leikkaukset hoitotakuusta, lääkekorvauksista ja lastensuojelusta. On täysin järjetöntä, että me annamme ulkomaisten kaivosyhtiöiden tuhota Lapin luonnon ja viedä Suomen maaperän rikkaudet lähes nollaverolla, kun samaan aikaan heikoimmassa asemassa olevalta leikataan ja tavallisten kansalaisten veroja korotetaan.

Toisaalta me emme voi veroilla tuhota työnteon kannustimia. Meidän on pakko löytää riittävä kompromissi, joka takaa riittävät verotulot hyvinvointiyhteiskunnalle ja säilyttää työnteon ja yrittämisen kannustimet. Erinomainen kompromissi olisi siirtyä työn ja yrittämisen verotuksesta kohti kulutus- ja haittaverotusta. Hyviä käytäntöjä voisi rohkeammin kopioida muista maista. Esimerkiksi Viron malli, jossa yrityksen investointeihin käyttämiä voittovaroja ei veroteta, voisi saada meilläkin taseet töihin ja luoda työpaikkoja ja uutta talouden toimintaa ilman mittavaa verotulomenetystä.

Julkisen talouden sopeutustoimet pitäisi tehdä siten, ettei hyvinvointiyhteiskunta heikenny tuumaakaan. Päinvastoin samalla kun sopeutamme julkista talouttamme, meidän pitäisi kyetä osoittamaan enemmän rahoja hyvinvointiyhteiskunnan tärkeimpiin kohteisiin – sosiaali- ja terveydenhuotoon, koulutukseen ja globaaliin edelläkävijyyteen teknologiassa ja vihreässä siirtymässä.

Hyvä uutinen on se, että tällainen sopeuttaminen olisi myös täysin mahdollista. Suomessa annetaan edelleen miljardiluokan tukia, jotka ovat haitallisia luonnolle ja ilmastolle. Maataloustuet ovat toki tärkeä asia ruokahuollon kannalta, mutta myös uudistuksia heikentävä ja tehottomuutta aiheuttava useamman miljardin kysymys, joka kaipaa tarkastelua. Listaamattomien yhtiöiden osinkoverohelpotus on kummallinen yritysten investointikannustmia heikentävä satojen miljoonien tuki yhteiskunnan kaikkein varakkaimmille. Pelkästään näillä voidaan saada velkasuhde taittumaan ilman, että hyvinvointiyhteiskunnan lupauksista joudutaan tinkimään tippaakaan.

Sosiaaliturva

Hyvä sosiaaliturvamalli on työhön ja toimeliaisuuteen kannustava, ennakoitava, yksinkertainen ja ymmärrettävä ja hallinnoltaan ketterä ja edullinen. Valitettavasti Suomen nykyinen sosiaaliturvamalli ei ole näistä oikein mitään. Suomen sosiaaliturva on vuosikymmenten aikana kokoon kursittu kankea ja byrokraattinen tilkkutäkki, johon on aina lisätty uusia tilkkuja milloin mistäkin syystä. Valitettavasti tuon tilkkutäkin reijistä putoaa myös aivan liian usein aivan liian moni.

Perustulo on kannustava, ennakoitava, yksinkertainen ja ketterä sosiaaliturvamalli. Se olisi mahdollista yhdistää erilaisiin elämäntilanteisiin ja työsuhteisiin joustavasti eikä se ikinä rankaisisi työnteosta. Päinvastoin työnteko olisi aina kannattavaa. Perustulo myös tasaisi tuloja tehokkaammin kuin nykyinen progressiivinen verotus ja se helpottaisi verotuksen painopisteen siirtämistä kohti kulutuksen ja haitan verotusta.

Sosiaaliturvamalli tulisikin uudistaa kokonaan. Kosmeettiset näpertelyt, jossa eri hallitukset säätävät sosiaaliturvan tasoa joillain kymmenillä euroilla, eivät ratko ongelmia, kun koko malli on rikki ja huono. Tarvitaan uskallusta tehdä järeitä muutoksia – kuten siirtyminen perustuloon tai negatiivisen tuloveron malliin.

Suomessa toimeentulotuesta on tullut pysyvä tukimuoto aivan liian monelle, vaikka sen pitäisi olla aivan viimesijainen turva. Surullista on, että edellisten vuosien leikkaukset ja esimerkiksi suojaosien poistot ovat ajaneet toimeentulotukien saajamäärät kasvuun ensimmäistä kertaa vuosiin. Nuorista jopa joka kuudes elää perustoimeentulon varassa. Ja koska työn tekeminen on lähes mahdotonta yhdistää toimeentulotuen kanssa, syrjäyttää sosiaaliturva monet jo työuran alussa. Toimeentulotuki on yhteiskunnalle kaikkein kallein tukimuoto ja poliittisten toimijoiden tavoite tulisi olla toimeentulotuen saajien minimointi.

Ylipäätään nykyistä sosiaaliturvaa on hankala yhdistää muuttuviin elämäntilanteisiin tai nykyaikaisiin työelämän vaihteluihin. Sosiaaliturvamalli istuu kovin huonosti esimerkiksi yrittäjälle, kausittaista työtä tekevälle opiskelijalle tai työttömyydestä kuntoutuksen kautta työelämään pyrkivälle henkilölle. Kannustinloukut ja byrokratia iskevät nopeasti näpeille. Näitä loukkuja tulee alkaa purkaa välittömästi.

Koulutus ja työllisyys

Koulutus on maamme tärkein “luonnonvara”. Panostukset koulutukseen ja työvoiman osaamiseen ovat suoria investointeja maamme kilpailukykyyn ja menestykseen. Vastaavasti leikkaukset koulutuksesta, joihin valitettavasti on myös lähivuosina sorruttu, leikkaavat suoraan tulevaisuuden menestykseltämme.

Suomalainen koulutusjärjestelmä tulisi palauttaa takaisin niille kärkisijoille, jossa olemme tottuneet sen näkemään. Kunnostustalkoot pitää aloittaa varhaiskasvatuksen resurssipulan korjaamisesta. Meidän pitää remontoida peruskoulu opettajia kuunnellen takaisin menestystarinaksi. Lisäksi korkeakoulutus pitää saada kansainväliselle huipputasolle. Vain näin liike-elämä saa osaavaa työvoimaa, jolla on kyky tuottaa innovaatioita ja maailmanluokan tuotteita ja palveluita.

Samalla, kun opetuksen määrärahoista on leikattu, on myös oppimistuloksemme heikentyneet. Vuoden 2006 jälkeen Pisa-tulokset ovat tulleet jatkuvasti alaspäin ja 2013 jälkeen suorastaan romahtaneet. Monet kilpailijat ovat menneet meistä oikealta ja vasemmalta ohi. Näin ei vain voi enää jatkua. Lasten ja nuorten lukutaito on heikentynyt ja oppimiserot ovat hurjia.

Suomessa on osaavat ja kansainvälisesti erittäin koulutetut opettajat, joiden työstä on tehty monilla päätöksillä liian kuormittavaa ja muihin asioihin kuin opettamiseen keskittyvää. Otetaan opettajat mukaan remontoimaan koulutusjärjestelmämme sellaiseksi, joka tuotti kateutta herättäviä tuloksia aikaisemminkin. Tuodaan takaisin hyvinvointivaltiolupauksen mukainen peruskoulu.

Yhteiskunta ja yritykset rakentuvat osaavan työvoiman varaan. Meidän ammattikoulujen ja korkeakoulujen tulee pystyä tarjoamaan opiskelijoille avaimet työmarkkinoilla menestymiseen. Myös koulumaailman ja yritysmaailman välistä yhteistyötä on parannettava – muttei kuitenkaan niin, että opetus vastuutetaan yritysten huoleksi. Korkeakoulujen perusrahoitus on turvattava ja aikaa on vapautettava tutkimukseen ja opetukseen. Korkeakoulutuksen aloituspaikkoja on lisättävä, jotta tavoiteltu n. 50 % korkeakoulutusaste saadaan toteutumaan.

Työ ja opiskelu ovat myös parasta mahdollista sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliturvaa. Työ ja opiskelu ehkäisevät esimerkiksi syrjäytymistä. Siksi etenkin nuorten työllistämistoimiin, kuten työkokeiluihin ja työpajatoimintaan, tulee jatkossakin laittaa panostuksia. Työnteon kannustimia ja työnteon houkuttelevuutta on yksinkertaisesti pakko parantaa, jotta yhä useampi pääsisi töihin. Yhtä lailla työllistämisen esteitä ja riskejä on purettava, jotta esimerkiksi naisilla, nuorilla ja maahanmuuttajilla olisi yhtälaiset työllistymismahdollisuudet.

Ulkomaisten osaajien houkuttelun ja työperäisen maahanmuuton edistäminen tulevat olemaan täysin välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseksi. Meillä ei yksinkertaisesti enää kohta riitä tarpeeksi työikäisiä pitämään huolta lapsista ja vanhuksistamme. Ulkomaisen työvoiman tarve on suuri – jopa 30 000 – 40 000 työntekijää per vuosi tulevina vuosina. Mitä pidempään odottelemme asian kanssa, sitä vaikeammaksi työperäisten maahanmuuttajien houkuttelu muuttuu ja sitä hankalampaa tulee olemaan esimerkiksi heidän kotouttamisensa.

Energia ja infra

Fossiiliriippuvuuden vähentämisellä oli kiire jo ennen Venäjän 2022 hyökkäystä Ukrainaan. Venäjän aloittaman julman hyökkäyssodan seurauksena fossiili-irtautumisesta tuli vielä aiempaa akuutimpi asia. Me emme yksinkertaisesti voi aiheuttaa fossiilisilla enää enempää ilmaston lämpenemistä emmekä rahoittaa Venäjän hyökkäyssotaa tai tukea muiden tyrannististen, lähinnä propagandaa ja öljyä tuottavien valtioiden toimintaa pitämällä itsemme riippuvaisina fossiilienergiasta.

Nyt käsillämme oleva energiakriisi on fossiilienergian kriisi. Kärsimme korkeista energian hinnoista siksi, että fossiilienergialla tuotettu sähkö, lämpö ja liike on niin kallista. Energiakriisi olisi paljon lievempi ellemme olisi niin riippuvaisia fossiilisesta energiasta. Onneksi Suomessa siirtymä uusiutuviin energialähteisiin on jo pitkällä – muuten olisimme vielä pahemmassa pulassa. Jos energiakriisistä halutaan nyt ja myös tulevaisuudessa ulos, on katkaistava riippuvaisuutemme fossiiliseen tuontienergiaan niin nopeasti kuin mahdollista.

Olemme enää muutaman innovaation päässä ajasta, jolloin kaikki energia voidaan tuottaa uusiutuvilla ja puhtailla energialähteillä. Tätä kirjoittaessa kotikuntaani Vantaalle on juuri alettu rakentamaan maailman suurinta energiavarastoa, jonka avulla voidaan ratkoa energian kysynnän vaihtelun aiheuttamia ongelmia. Tieteenharjoittajat ovat viime vuosina tehneet fuusioenergian osalta uusia läpimurtoja. Vetytalouden kustannukset tulevat koko ajan alaspäin ja alkavat lähestyä tasoa, jolla kaupallinen tuotanto on kannattavaa. Siirtymäajaksi myös esimerkiksi aurinkovoimaan ja pienydinvoimaan liittyvät innovaatiot tarjoavat paljon mahdollisuuksia.

Voimme tehdä paljon myös energian kulutuksen hillitsemiseksi. Energian käytössä meidän pitää pyrkiä edistämään energiatehokkaita ratkaisuja, joilla energiaa voidaan säästää. Energiansäästöön tähtäävät toimet ovat sekä ympäristön että talouden kannalta kaikkein järkevintä politiikkaa.

Energiapolitiikan keskeisin haaste tulee olemaan se, miten päättäjät saadaan pysymään innovaatiovauhdin perässä. Teknologiset edistysaskeleet ja aiempaa korkeat energian hinnat synnyttävät ennen näkemättömällä vauhdilla uusia energiaratkaisuja. Meillä on jo nyt monet järkevät uudet ratkaisut, kuten merituulivoima, jäänyt valitettavasti jumiin päätöksentekon koukeroihin. Tällaiseen meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ja energiapoliittista päätöksentekoa on nopeutettava ja joustettava.

Maahanmuutto

Suomen on pakko kansainvälistyä, jos haluamme pitää huolta hyvinvoinnistamme ja tulevaisuuden menestyksestä. Suomessa tuleekin tehdä valinta, haluammeko olla ulkomailta tänne muuttaville houkutteleva kohde vai emme. Tällä hetkellä Suomi ei ole aina erityisen houkutteleva maa ja syy tälle löytyy omista toimintamalleistamme ja nihkeästä suhtutumisesta ulkomaiseen väestöön.

Suomen heikkenevä väestönkasvu ja ikääntyvä väestörakenne ovat synnyttäneet dramaattisen ongelman työvoiman saatavuudelle ja talouden kestävyydelle. Hyvinvointiyhteiskunnan perusta on vaarassa, ellemme saa tänne lisää ihmisiä, jotka kotoutuvat maahamme ja panoksellaan ovat rakentamassa hyvinvointivaltiota myös tuleville sukupolville.

Me olemme jo nyt myöhässä asian kanssa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalta pitäisi pystyä korvaamaan seuraavan hallituskauden aikana kymmenien tuhansien eläköityvien henkilöiden työpanos. Kansainvälisen työvoiman houkuttelemiseksi on käärittävä hihat välittömästi ja ryhdyttävä hommiin. Valitettavasti nyt Suomessa mennään juuri päinvastaiseen suuntaan ja tehdään tänne tulemisesta ja tänne kotoutumisesta vielä aiempaa hankalampaa monin eri tavoin.

Maahanmuuttokeskustelu on Suomessa myrkyttynyt todella pahasti. Maahanmuuttokeskustelu Suomessa on käyty viimeiset kymmenen vuotta lähes sataprosenttisesti uhkien, haittojen ja vaarojen kautta. Todellisuus on kuitenkin se, että maahanmuuttajat työllistyvät keskimäärin lähes yhtä hyvällä prosentilla kuin kantaväestökin, 2000-luvun työpaikkojen lisäys on Tilastokeskuksen mukaan kokonaan maahanmuuton ansiota, velkaantumisen pysäyttäminen on mahdollista Valtiovarainministeriön mukaan vain aiempaa suuremman maahanmuuton avulla, ja että maahanmuuttajilla osallisuus työvoimaan on selvästi korkeampi kuin kantaväestöllä. Näitä maamme tulevaisuuden menestyksen kannalta täysin välttämättömiä maahanmuuton hyötyjä pitäisi korostaa toistuvien uhkakuvien ja mustamaalauksen asemesta.

Naiivi ei pidä kuitenkaan olla. Maahanmuutolla on myös merkittäviä lieveilmiöitä. Samalla kun houkuttelemme tänne lisää ihmisiä rakentamaan yhteiskuntaamme, on meidän pidettävä huoli siitä, että tänne tulijat todella saadaan nopeasti osaksi toimivaa yhteiskuntaa. Alueelliseen eriytymiseen, rinnakkaisyhteiskuntien ja rikollis- ja katujengien syntymiseen, ihmiskauppaan tai muihin lieveilmiöihin on puututtava aivan eri otteella kuin tähän asti on tehty. Lieveilmiöiden ennaltaehkäisy on sekin vetovoimatekijä. Työnteko ja koulunkäynti ovat parasta kotoutumispolitiikkaa ja onkin käsittämätöntä, ettei tänne tulevilla aina ole niihin oikeutta.

Suomeen tullaan myös eri lähtökohdista ja on päivänselvää, että meillä on oltava erilaiset välineet erilaisten ihmisten kotouttamiseksi. Esimerkiksi neljää kieltä puhuva, yritysjohtoon rekrytoitu henkilö perheineen tarvitsee aivan erilaista tukea kuin vaikkapa itse tarvitsin 16-vuotiaana kielitaidottomana pakolaisena. Nykymallissa erilaisia tarpeita ei huomioida ollenkaan riittävästi.

Ongelma on myös se, että virkakoneisto yrittää samoilla työkaluilla yhtä aikaa toteuttaa kahta vastakkaista tavoitetta: torjua osaa tänne suuntautuvasta muuttoliikenteestä ja samalla pyrkiä tekemään osasta muuttoliikenteestä mahdollisimman sujuvaa. Jompikumpi tavoite kärsii varmuudella.

Suomen pitää huolehtia siitä, että tänne muuttaneilla on maahantulon syystä riippumatta parhaat mahdollisuudet työllistyä ja tulla osaksi yhteiskuntaamme. Koulutus ja kielen oppiminen ovat avaintekijöitä, minkä lisäksi meidän on varmistettava, ettei maahanmuuttajan esteenä ole yhtään keinotekoista jarrua, joka hidastaa tai vaikeuttaa sopeutumista uuteen kotimaahan.

Teknologia ja tietoyhteiskunta

Tietopolitiikka on ala, joka käsittelee tiedon hallinnointia, käyttöä ja suojaamista yhteiskunnassa. Se sisältää monia eri teemoja, kuten tiedon saatavuuden ja avoimuuden, tietoturvan ja tietosuojan sekä tiedon käytön eettiset periaatteet. Tietopolitiikka on tärkeä, koska tiedonvälityksellä on aivan äärimmäisen kriittinen vaikutus nyky-yhteiskunnan kehitykseen ja suuren osan ajasta verkossa toimivien ihmisten elämään.

Suomi on jäänyt tietopolitiikassa, tietoyhteiskunnan edistysaskeleissa ja teknologisessa kehityksessä monin paikoin jopa vuosikymmenen jälkeen kilpailijoista ja verrokeistamme. Esimerkiksi yhteiskunnan palvelut voisivat olla paljon nykyistä laajemmin tarjolla sähköisesti ja palveluiden välinen yhteistoiminta voisi olla paljon nykyistä saumattomampaa. Vertailukohtaa voisi hakea esimerkiksi Virosta, joka on vuosikymmenessä tehnyt itsestään digitalouden ja -yhteiskunnan kärkivaltion. Kuvaavaa on, että Suomessa ei voi todistaa henkilöllisyyttään digitaalisella todistuksella – tämä on mahdollista jopa Afganistanissa.

Lisäksi tietoyhteiskunnallinen keskustelu on Suomessa hämmästyttävän vähäistä suhteessa siihen, miten tärkeästä asiasta on kyse. Teknologia tulee sulautumaan aivan kaikkeen, ja teknologiseen kehitykseen liittyvät megatrendit tulevat mullistamaan käsityksemme työstä, taloudesta, turvallisuudesta ja terveydestä – siis suurin piirtein kaikesta, josta edellä on keskusteltu. Havainnollistuksen vuoksi paljastan, että edellisen kappaleen on kirjoittanut puolestani OpenAI:n tekoälysovellus. Teknologia tulee siis mullistamaan myös esimerkiksi tavat tehdä politiikkaa.

Yhteiskunnallisen muutoksen lisäksi teknologiateollisuus on maamme talouden ja tulevaisuuden kannalta tärkein teollisuuden ala. Maailman tärkeimmät yhtiöt ovat nykyisin teknologiayhtiöitä. Vahvempi yhteiskunnallinen tulituki olisi yhtälailla järkevää kuin tuki metsäteollisuudelle tai maataloudelle. On erittäin todennäköistä, että meidän suurimmat kansainväliset menestystarinat ja esimerkiksi valtaosa työperäisestä maahanmuutosta tulee tulevaisuudessakin löytymään tältä alalta. Olemme jääneet todella pahasti Nokian huippuvuosien jälkeen teknologisten ratkaisuiden kaupallistamisessa. Meillä on Suomessa paljon hyviä ideoita ja osaamista, joka karkaa aivan liian nopeasti ulkomaille tai kuihtuu pääomien ja skaalautumismahdollisuuksien puutteen vuoksi.

Olen itse ehdottanut, että Suomeen perustettaisiin Viron tavoin tietoyhteiskunnan vaatimuksia, teknologista kehitystä ja teknologiateollisuuden tarpeita varten uusi tieto- ja teknologiaministeriö. Vain näin voimme varmistaa, että pysymme teknologisen kehityksen kärkimaana, ja että teknologinen kehitys on yhteiskunnassamme pikemminkin mahdollisuus kuin haaste. Julkiset omistukset voitaisiin myös paremmin valjastaa luomaan uutta pikemmin kuin tukemaan vanhaa. Esimerkiksi eläkevarojen käyttö start-upien skaalaukseen olisi kustannusneutraali tapa tukea (teknologia)kasvuyrityksiämme ja hakea aiempaa parempaa tuottoa tulevaisuuden eläkevaroille.

Loppusanat

Kiitos, että olet ottanut aikaa tutustuaksesi näkemykseeni Suomen ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Se kertoo jo itsessään, että olet mukana välittämässä ja rakentamassa parempaa tulevaisuutta. Hyvinvointivaltio 2.0 -visio on kutsu yhteiseen matkaan kohti oikeudenmukaisempaa, kestävämpää ja inhimillisempää Suomea.

Tämä visio ei ole vain poliittinen ohjelma, vaan se heijastaa syvää sitoutumista arvoihin, jotka tekevät yhteiskunnastamme vahvan: tasa-arvo, vapaus, vakaus, vauraus ja turvallisuus. Olen kokenut henkilökohtaisesti, miten suomalainen hyvinvointivaltio voi tarjota mahdollisuuksia ja toivoa. Lapsityöläisestä olen noussut sukuni ensimmäiseksi yliopistossa opiskelevaksi naiseksi, kiitos tämän yhteiskunnan tarjoamien tukiverkkojen ja mahdollisuuksien.

Tämä visio on omistettu kaikille, jotka uskovat parempaan huomiseen ja ovat valmiita tekemään työtä sen eteen. Yhdessä voimme rakentaa Suomen, jossa jokaisella on mahdollisuus menestyä ja elää täyttä elämää, riippumatta taustasta tai olosuhteista.

Kutsun sinut mukaan tälle matkalle kohti Hyvinvointivaltio 2.0:aa – yhteiskuntaa, jossa jokainen meistä voi tuntea olevansa arvostettu, turvassa ja vapaa toteuttamaan unelmiaan.

Mikäli jokin näkemykseni kaipaa tarkennusta tai ohjelman laajuuden ulkopuolelle, olethan rohkeasti minuun yhteydessä niin tarkennan mielelläni. Arvostan myös kovasti, jos olet jostain näkemyksestäni eri mieltä ja haluat haastaa ajatteluani. Erimielisten näkökulmien kohtaaminen on arvokasta, sillä se syventää ymmärrystä, rikastaa ajattelua ja auttaa rakentamaan kestävämpiä ratkaisuja yhteiskunnallisiin kysymyksiin – tästä toimivassa demokratiassa on kyse.

Kunnoittaen,
Eva Tawasoli