Suomi joko kansainvälistyy tai näivettyy

Suomessa pitää tehdä valinta: valitsemmeko kansainvälistymisen vai taantumisen tien. Ja tämä valinta pitää tehdä nopeasti.

Suomen heikkenevä väestönkasvu ja ikääntyvä väestörakenne ovat synnyttäneet dramaattisen ongelman työvoiman saatavuudelle ja talouden kestävyydelle. Koko hyvinvointiyhteiskunnan perusta on vaarassa, ellemme saa tänne lisää ihmisiä, jotka kotoutuvat maahamme ja panoksellaan ovat rakentamassa hyvinvointivaltiota myös tuleville sukupolville.

Suomessa pitää nyt tehdä päätös, haluammeko olla ulkomailta tänne muuttaville houkutteleva kohde vai emme. Tällä hetkellä Suomi ei ole aina erityisen houkutteleva maa ja syy tälle löytyy omista toimintamalleistamme ja nihkeästä suhtutumisesta ulkomaiseen väestöön. On aivan turha kuvitella, että voimme jatkaa nihkeinä nurkkapatriootteina ja olla yhtä aikaa kiinnostava työperäisen maahanmuuton kohde. Kiinnostavat kohdemaat – Alankomaat, Sveitsi ja jopa Tanska – ovat aidon kansainvälisiä, jollaiseksi meidänkin pitäisi mielestäni myöskin pyrkiä.

Jatka lukemista ”Suomi joko kansainvälistyy tai näivettyy”

Onko hallitusohjelma ”lukematta paskaa” vai hyvinvointivaltion pelastus?

Orpon tulevan hallituksen toimintaa ohjaava ohjelma julkaistiin tänään pitkän odotuksen jälkeen. Ennakkoon ohjelman sanottiin olevan ”lukematta paskaa” tai vaihtoehtoisesti hyvinvointivaltion pelastus. Pikaisella perehtymisellä se ei vaikuttaisi olevan kumpaakaan.

Orpon konservatiivihallituksen tilannekuva on oikea, mutta hallitusohjelmaan kirjatut johtopäätökset ja toimenpiteet ovat laajalti täysin vääriä. Toisissa olosuhteissa ohjelma voisi toimiakin. Mutta vallitsevissa olosuhteissa ohjelma kurittaa pahiten niitä, joilla tässä maassa menee jo valmiiksi huonoimmin ja todennäköistä on, että tämä huono-osaisten joukko vain laajenee.

Jatka lukemista ”Onko hallitusohjelma ”lukematta paskaa” vai hyvinvointivaltion pelastus?”

Vihreän vaalituloksen jälkipyykki

Eduskuntavaaleista on nyt neljä kokonaista yötä ja nyt pöly on laskeutunut sen verran, että on sopiva aika aloittaa pesemään Vihreiden vaalituloksen jälkipyykkiä.

Aloitetaan toteamalla faktat: Vihreiden huonoa eduskuntavaalitulosta ei voi laittaa väärien teemojen, taktisen äänestämisen tai tunnettujen ehdokkaiden puutteen piikkiin. Me olimme jo aluevaaleissa n. 7 % puolue ja eduskuntavaalit olivat pikemminkin sinetti tälle. Yhteensä nämä olivat jo kolmannet perättäiset vaalit, joissa otimme niin sanotusti turpiin, koska kuntavaalitkin olivat meille pahasti tappiolliset. Esimerkiksi Helsingissä meillä oli tälläkin kertaa kivenkova ehdokaslista ja siellä romahdus taisi olla kaikkein suurin.

Mahdollinen taktinen äänestäminen ja pääministeripeli toki teki näistä vaaleista erityisen hankalat. Mutta peiliin katsomisen paikka on siinäkin, jos äänestäjä valitsee mieluummin lopputuloksen kannalta todella epävarman taktikoinnin kuin Vihreiden äänestämisen. Mikään puolue ei omista yhtäkään äänistä ennen kuin ne on annettu ja on meidän Vihreiden tehtävä vakuuttaa äänestäjät siitä, että meidän äänestäminen on kannattavin vaihtoehto. Tässä epäonnistuimme.

Jatka lukemista ”Vihreän vaalituloksen jälkipyykki”