Viime viikkoina on uutisoitu, että lapsista ja nuorista enää vain kolmannes liikkuu riittävästi. Liikunta on vähentynyt etenkin koronapandemian aikana rajusti samalla, kun nuorten pahoinvointi on lisääntynyt selvästi. Liikunnan ja harrastamisen ennaltaehkäisevä voima pitäisi saada nyt torjumaan pahoinvoinnin negatiivista kehitystä.
Liikkumattomuus on myös monella muulla tavalla merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. UKK-instituutti on esimerkiksi arvioinut liikkumattomuuden kustannusten olevan useamman miljardin euron luokkaa vuodessa. Näin suuria summia syntyy, kun ynnätään yhteen liikkumattomuuden aiheuttamat terveys- ja sosiaalihuollon kustannukset, tuottavuuden alentuminen, tuloverojen menetykset ja esimerkiksi syrjäytymisen kustannukset. Me kaikki tiedämme, että liikunnallisella elämäntavalla on monia suoria ja välillisiä hyvinvointia edistäviä vaikutuksia, mutta yhteiskunnallisessa keskustelussa liikunnallisuuden ja aktiivisen elämäntavan väheneminen on jäänyt täysin taka-alalle.