Lupasin kirjoittaa ajatuksia sunnuntain vaalituloksesta – tässä niitä tulee.
Vaalien suurin käänne oli tietenkin perussuomalaisten kannatuksen puolittuminen. Se kertoo selkeästi, ettei Suomessa ole laajaa sympatiaa sille, että ensin leikataan toistuvasti kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta – lapsilta, vanhuksilta ja vammaisilta – ja sitten vielä ilkutaan ja ilakoidaan päälle.
Perussuomalaisten romahdusta on ehditty jo analysoida monesta suunnasta (esim. ”Kannatuksen puolittuminen ei ole normaalia, tutkija sanoo – pitää Purran selityksiä heikkoina”), joten en pureudu siihen tämän syvemmin. On silti hyvä huomioida, että äänestysaktiivisuus ei selitä mahalaskua – se ei juurikaan eronnut edellisistä vaaleista, joissa ps saavutti kaksinkertaisen tuloksen. ”Vastuunkantokaan” ei riitä selitykseksi, kun samaan aikaan muut hallituspuolueet menestyivät lopulta varsin hyvin. Kun lukee Hommaforumin kommentteja tai entisten ps-äänestäjien palautteita, käy hyvin nopeasti selväksi, ettei kylmän nihilistinen ja hyvinvointivaltiovastainen leikkauseetos puhuttele kovinkaan suurta joukkoa.