Monimuotoinen luontomme on matkalla kohti monomuotoisuutta

Eilen vietettiin kansainvälistä luonnon monimuotoisuuden päivää. Valitettavasti päivän tunnelma ei ollut erityisen juhlallinen. Luonnon monimuotoisuus kaventuu koko ajan kaikkialla maapallolla, eliölajeja katoaa joukkosukupuuton myötä ennen näkemätöntä tahtia ja ympäristökatastrofit seuraavat toisiaan.

Vaikka kuluva vuosi ei ole vielä edes lähelläkään puoltaväliä, olemme käyttäneet laskennallisesti arviolta jo noin 60 % maapallon vuotuisesta resurssikantokyvystäSuomen laskennalliset luontoresurssit kulutettiin jo puolitoista kuukautta sitten. Me ihmiset elämme planeetallamme jatkuvasti noin puolitoista kertaa yli resurssiemme. Suomen n. 5 % taloudellinen kestävyysvaje tuntuu luontoresurssien käytöllä laskettuun 75 % ekologiseen kestävyysvajeeseen nähden hyvin merkityksettömältä. Taloudellinen kestävyysvajeemme olisi n. 145 miljardia euroa vuodessa, jos eläisimme Suomessa samoin rahallisesti yli varojen kuin teemme luontoresurssien kanssa. Vaikka rinnastus on yksiuloitteisuudessaan naiivi, auttaa se hahmottamaan kestämättömyyden suuruusluokkaa.
Jatka lukemista ”Monimuotoinen luontomme on matkalla kohti monomuotoisuutta”

Uskonnonopetuksen tulisi yhdistää oppilaita eikä jakaa heitä

Vuonna 2003 voimaan tulleen uskonvapauslain myötä suomalaisissa kouluissa luovuttiin tunnustuksellisesta uskonnonopetuksen käsitteestä ja siirryttiin niin kutsuttuun oman uskonnon opetukseen. Vaikka hartaudenharjoittamisesta onkin pääasiallisesti (joitain ajoittain esiin nousevia väärinkäytöksiä lukuun ottamatta) luovuttu, voidaan suomalaisen oman uskonopetuksen katsoa edelleen olevan tunnustuksellista. Uskonnonopetusta varten oppilaat erotellaan edelleen omiin uskontokuntansa mukaisiin ryhmiinsä ja oman uskonnon opetuksen yhtenä julkilausuttuna päämääränä on pidetty oppilaan oman uskonnon uskontoidentiteetin vahvistamista. Esimerkiksi Pohjoismaisessa vertailussa suomalainen uskonopetus on omaleimaisen tunnustuksellinen muiden Pohjoismaiden opettaessa kaikille yhteistä katsomusainetta.

Nykymuotoinen uskonnonopetus, johon sisältyy edelleen vahva tunnustuksellisuuden kaiku, asettaa lapset monella eri tavalla epätasa-arvoiseen asemaan ja heikentää monen – etenkin vähemmistöuskonto-opetusta saavan – kohdalla koulujärjestelmämme tarjoaman opetuksen laadukkuutta. Näiden ongelmien vuoksi Vihreän eduskuntaryhmän lakimuutosehdotus sekä virkaatekevän opetusministeri Jussi Saramon viimeviikkoiset liputukset uskonopetuksen muutosten puolesta ovat enemmän kuin kannatettavia.

Jatka lukemista ”Uskonnonopetuksen tulisi yhdistää oppilaita eikä jakaa heitä”

Solidaarisuus on pienimmillään silloin, kun sitä tarvitaan kaikista eniten

Maailmanlaajuisen pandemian ja talouskriisin seurauksena äärimmäisen köyhyyden määrä kääntynyt jyrkkään kasvuun vuosikymmenten suotuisan kehityksen jälkeen. On esimerkiksi arvioitu, että koronapandemian aiheuttamaan nälänhätään kuollaan kehitysmaissa enemmän kuin COVID-19 -tautiin kuollaan koko maailmassa. Koronapandemian leviämisen estämiseksi on ymmärrettävästi asetettu rajoitustoimenpiteitä ympäri maailmaa ja yhteiskunnat on suljettu. Yhteiskuntien sulkemisen myötä kansainvälinen kaupankäynti on hiipunut ja pandemiasta seurannut taloudellinen taantuma on iskenyt pahiten kehitysmaissa asuviin köyhiin. Mitä kauemmin yhteiskunnat ovat suljettuina sitä suurempaa määrää ihmisiä uhkaa akuutti hätä. Vaikka pandemian kaikkein vakavimmista seurauksista kuten akuutista nälänhädän riskistä puhuttiinkin jo keväällä 2020, kansainvälinen yhteisö ei ole reagoinut varoitusmerkkeihin riittävällä tarmolla. Kehitysmaiden köyhät ja nälkiintymisen korkeassa riskissä olevat on toistaiseksi jätetty oman onnensa nojaan.

Jatka lukemista ”Solidaarisuus on pienimmillään silloin, kun sitä tarvitaan kaikista eniten”