RKP:n kuntavaaliohjelman ykkösnosto oli pakollisen ruotsin laajentaminen varahaiskasvatukseen saakka.
Pakollista ruotsin kielen opetusta ei kyllä ole mitään syytä laajentaa, vaan ruotsin pakollisuudesta olisi syytä luopua. Tiedän, että edustan tässä puolueessani varsin poikkeavaa linjaa. Kukaan ei kuitenkaan ole edelleenkään onnistunut esittämään vakuuttavia perusteita sille, miksi juuri ruotsi kaikista maailman tuhansista kielistä tulee olla ainoa pakollinen kieli kaikilla kouluasteilla.
Mikä on se ulkoinen hyötyajuri, joka perustelee ruotsin pakollisuuden? Tiedostan toki, että meillä on Suomessa rakenteita, jotka tuottavat tarvetta osata ruotsia. Mutta nämä rakenteet ovat yhteiskuntasopimuksella luotuja ja niistä voidaan myös yhteiskuntasopimuksella luopua. Yksittäisen kielen pakollisuudelle pitäisi mielestäni olla aito, laajasti koko kansaa koskeva tarve, jotta pakollisuus ja massiiviset investoinnit ruotsin kieleen olisivat perusteltuja.
Tehdään heti alkuun selväksi, että kannatan ruotsia puhuvien perustuslaillista oikeutta saada palveluita äidinkielellään – tähän ei tule mielestäni koskea. Minulla ei ole mitään antipatiaa ruotsin kieltä tai ruotsia puhuvia kohtaan. En myöskään kiistä hyötyjä, joita ruotsin kielen oppimisesta voi jollekin henkilökohtaisesti syntyä.
On kuitenkin ristiriitaista, erittäin kallista ja keskimääräisen suomalaisen kannalta melko hyödytöntä opettaa koko väestölle kieli, joka nykyisillä oppimistuloksilla ei palvele lähes ketään – ei niitä, joiden olisi tarkoitus kieltä oppia tai niitä, joiden perustuslaillinen oikeus saada palvelua ruotsiksi olisi tarkoitus turvata. Oletettavaa on, että hyöty vain pienenee teknologisen kehityksen myötä.
Minulla on surkeista ruotsin oppimistuloksista myös omakohtainen esimerkki. Uussuomalaisena en ole ollut velvoitettu opiskelemaan ruotsia, mutta kirjauduin yliopistossa virkamiesruotsin valmennuskurssille. Kuukauden kurssin jälkeen en edelleenkään osaa ruotsia, mutta paperilla minulla on ”valmiudet” suoriutua virkamiesruotsista ja ryhtyä täyttämään perustuslaillista velvollisuutta antaa palvelua ruotsiksi. Moni vastaavat ”valmiudet” kurssilta saanut kurssikaveri ei myöskään puhunut ruotsia käytännössä sanaakaan.
En aidosti ymmärrä, miksi me teeskentelemme opettavamme ruotsia koko kansalle, kun todellisuus on se, ettei ruotsia opita eikä käytetä. Ruotsin osaaminen vain laskee, vaikka tämäkin hallitus panostaa kymmeniä miljoonia lisää ruotsin opetukseen.
Tilastot kertovat samaa tarinaa: suomea äidinkielenään puhuvista vain 15 % puhuu ruotsia hyvin tai erinomaisesti. Ylivoimainen enemmistö myös kokee ruotsin olevan oman elämänsä kannalta täysin hyödytön investointi. Joten onko tässä mitään järkeä?
Mielestäni koko kansalle vuosia annettava ruotsin opetus, jota lopulta hyvin harva edes oppii riittävästi tai saa siitä mitään hyötyä, täyttää haaskauksen tunnusmerkit.
Pakollisuuden jatkuva lisääminen ei ole parantanut suomalaisten ruotsin osaamista yhtään. Olisi pikkuhiljaa aika pohtia, miten hyödyllinen investointi koko väestölle annettava ruotsin opetus – tai etenkään ruotsin kielen pakollisuus – oikeastaan on.
Sitä edes muistamatta, että kansan enemmistö vastustaa ruotsin opiskelemisen pakollisuutta. Ei siis kieltä tai sen opettamista sinänsä – vaikka RKP ja sen hyödylliset idiootit sekoittavat nämä kaksi asiaa argumentoinnissaan ihan tarkoituksella. Tyypillinen puolustelu kielen pakko-opetukselle on se, että kun siitä on ollut elämässäni MINULLE hyötyä, niin täytyyhän sitä hyötyä olla myös jokaiselle Äkkölä-Mäkölän alakoululaisellekin!